Tekoälyn käytöstä on nyt kerrottava aiempaa avoimemmin – mutta kaikkea tekoälyn käyttöä ei tarvitse merkitä

EU:n tekoälyasetuksen 50 artiklan läpinäkyvyysvaatimuksia on sovellettu 2.8.2026 alkaen. Vaatimusten tavoitteena on varmistaa, että ihminen tietää, milloin hän on vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa ja pystyy tietyissä tilanteissa tunnistamaan tekoälyllä tuotetun tai muokatun sisällön. Velvoitteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tekoälyn käyttö tai kaikki tekoälyn avulla tuotettu sisältö pitäisi merkitä. Olennaista on se, miten tekoälyä käytetään ja millaisesta sisällöstä on kyse.

Tekoälyn kanssa asioimisesta on kerrottava

Kun henkilö on suoraan vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa, hänelle on ilmoitettava, että hän asioi tekoälyn kanssa. Tyypillinen esimerkki on asiakaspalvelussa käytettävä chatbot. Tieto on annettava selkeästi viimeistään ensimmäisen vuorovaikutuksen yhteydessä. Erillistä ilmoitusta ei kuitenkaan tarvita, jos tekoälyn käyttö on tilanteessa muuten ilmeistä.

Myös tunteentunnistuksen ja biometrisen luokittelun käytöstä on ilmoitettava henkilöille, joiden tietoja järjestelmä käsittelee. Näihin käyttötarkoituksiin liittyy lisäksi muita tekoälyasetuksen vaatimuksia ja rajoituksia, joten niiden sallittavuus on syytä arvioida erikseen.

Deepfake on merkittävä – tavallista tekoälyllä tuotettua kuvaa ei välttämättä tarvitse

Tekoälyasetuksessa asetetaan erityinen läpinäkyvyysvaatimus niin sanotuille deepfake-sisällöille. Jos tekoälyllä tuotettu tai muokattu kuva-, ääni- tai videosisältö muistuttaa olemassa olevia henkilöitä, esineitä, paikkoja, yhteisöjä tai tapahtumia ja vaikuttaa henkilön näkökulmasta virheellisesti aidolta tai totuudenmukaiselta, kyse voi olla tekoälyasetuksessa tarkoitetusta deepfake-sisällöstä, jonka keinotekoisesta alkuperästä tai muokkaamisesta on ilmoitettava. Tämä ei tarkoita, että käyttäjäorganisaation pitäisi merkitä näkyvästi kaikki tekoälyllä tuotetut kuvat. Tavanomainen tekoälyllä tuotettu kuvitus ei lähtökohtaisesti kuulu deepfake-sisältöä koskevan ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Milloin tekoälyllä tuotettu teksti pitää merkitä?

Tekoälyllä tuotettu tai muokattu teksti voi edellyttää merkintää, kun se julkaistaan tarkoituksena tiedottaa yleisölle yleistä etua koskevasta asiasta.

Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa 2026 tekoälyasetuksen 50 artiklan soveltamista koskevat suuntaviivat, joissa se täsmentää myös yleistä etua koskevan tekstin käsitettä käytännön esimerkein. Merkintävelvollisuuden piiriin voivat kuulua esimerkiksi tekoälyllä tuotettu yhteenveto kaupunginvaltuuston päätöstä käsittelevästä uutisesta, terveysvaikutuksia käsittelevä artikkeli, pörssiyhtiön sijoittajaraportti tai viranomaisen tekoälyllä laatima myrskyvaroitus.

Sen sijaan esimerkiksi tavanomaiset mainokset ja tuotekuvaukset, sisäiseen käyttöön tarkoitetut tekstit sekä asiakkaalle laadittu konsulttineuvonta eivät lähtökohtaisesti kuulu tämän velvollisuuden piiriin. Mainoksen tai tuotekuvauksen tilanne voi kuitenkin olla toinen, jos siinä esitetään esimerkiksi terveyttä, kuluttajaturvallisuutta tai kestävyyttä koskevia väitteitä.

Lisäksi merkintää ei lähtökohtaisesti edellytetä, jos tekoälyllä tuotettu tai muokattu teksti on käynyt läpi ihmisen tekemän tarkastuksen tai toimituksellisen valvonnan ja luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kantaa toimituksellisen vastuun sen julkaisemisesta.

Tekoälyä saa edelleen käyttää tavallisena työvälineenä

Läpinäkyvyysvaatimuksista ei seuraa yleistä velvollisuutta ilmoittaa kaikesta tekoälyn käytöstä. Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi tekstin kieliasun, rakenteen tai tyylin muokkaamiseen, tiedonhaun tai analyysin apuna sekä kuvien tavanomaiseen editointiin ilman, että lopputulos pitäisi pelkästään tästä syystä merkitä tekoälyllä tuotetuksi.

Tämä on tärkeä käytännön rajanveto: tekoälyasetus ei lähtökohtaisesti edellytä organisaation sisäisten luonnosten, muistioiden tai muun tavanomaisen tekoälyavusteisen työskentelyn merkitsemistä.

Myös tekoälyjärjestelmän tarjoajalla on velvollisuuksia

Tekoälyasetuksessa erotetaan toisistaan järjestelmän tarjoajan ja sitä käyttävän organisaation velvollisuudet. Synteettistä kuvaa, ääntä, videota tai tekstiä tuottavan tekoälyjärjestelmän tarjoajan on huolehdittava siitä, että järjestelmän tuottama tai muokkaama sisältö voidaan tunnistaa koneellisesti tekoälyllä tuotetuksi tai manipuloiduksi.

Tämä tekninen velvollisuus on eri asia kuin käyttäjäorganisaatiolle tietyissä tilanteissa kuuluva velvollisuus kertoa ihmiselle näkyvästi tekoälyn käytöstä.

Tekoälyasetus ei ole ainoa läpinäkyvyyttä edellyttävä sääntely

Vaikka tekoälyasetus ei tietyssä tilanteessa edellyttäisi tekoälyn käytöstä ilmoittamista tai sisällön merkitsemistä, asiaa ei aina voi jättää siihen.

Velvollisuus kertoa tekoälyn käytöstä voi tapauskohtaisesti seurata myös muusta sovellettavasta lainsäädännöstä, kuten GDPR:n informointi- ja läpinäkyvyysvaatimuksista sekä kuluttajansuojaa ja markkinointia koskevasta sääntelystä. Tekoälyasetuksen 50 artikla ei siten yksin ratkaise sitä, milloin tekoälyn käytöstä on kerrottava.

Organisaation kannattaa tunnistaa, missä sen palveluissa, asiakasrajapinnassa ja julkaistavissa sisällöissä tekoälyä käytetään, ja arvioida läpinäkyvyysvaatimukset käyttötapauskohtaisesti. Kaikkea tekoälyn käyttöä ei tarvitse merkitä – mutta niissä tilanteissa, joissa ilmoitusvelvollisuus syntyy, tiedon on oltava selkeä, erottuva ja oikea-aikainen.

Teksti: Erika Leinonen, Counsel, [email protected]