Huipulle oikeuden puolesta – kollegan vinkit Jarille ennen kapuamista

Lexian asianajaja Jari Maarasen Kapua-matka Tansaniaan lähestyy. Ennen lähtöä Jari vaihtoi ajatuksia kollegansa, asianajaja Johanna Havulan kanssa, joka vaelsi Kilimanjaron huipulle helmikuussa. Mitä Johanna oppi matkallaan ja millaisia vinkkejä hänellä on Jarille ennen lähes 6 000 metrin korkeuteen nousemista?

Jari Maarasen Kapua-matka Tansaniaan on aivan nurkan takana. Osana Kapuan ja SOS-Lapsikylän hyväntekeväisyyshanketta Jari nousee yhdessä muiden kapuajien kanssa Afrikan korkeimmalle vuorelle, Kilimanjarolle. Hankkeella kerätään varoja lasten, nuorten ja nuorten äitien hyvinvoinnin edistämiseksi Tansanian Iringan alueella. Myös Lexia tukee hanketta lahjoituksella.

Vaikka Jarilla on takanaan vuosikymmenten vaelluskokemus, Kilimanjaro on hänelle uusi kohde. Ennen lähtöä hän pääsi keskustelemaan kollegansa Johanna Havulan kanssa, joka vaelsi Kilimanjarolle helmikuussa Rongai-reittiä pitkin.

”Olin aiemmin käynyt korkeimmillaan noin 3 200 metrissä, joten Kilimanjarolla korkeusennätykseni lähes tuplaantuisi. Etukäteen jännitti erityisesti se, miten oma keho sopeutuisi korkeuteen”, Johanna kertoo.

Varusteilla on suuri merkitys matkan onnistumisessa

Jarin matkaan valmistautuminen on edennyt viimeisiin yksityiskohtiin. Hän on yhdessä vaimonsa kanssa punninnut mukaan lähteviä varusteita ja käynyt läpi, mitä kaikkea vaelluksella tarvitaan.

”Varastosta löytyi esimerkiksi vanha hiihtotakkini, joka ei ole kaikkein kevyin, mutta pitää hyvin vettä. Lisäksi olen saanut ystäviltä lainaan muun muassa untuvamakuupussin ja makuualustan. Varusteisiin saisi kulumaan vaikka kuinka paljon rahaa, joten on hienoa, ettei kaikkea tarvitse ostaa uutena”, Jari kertoo.

Johanna tunnistaa hyvin pakkaamiseen liittyvän pohdinnan. Hän teki ennen omaa matkaansa tarkan Excel-taulukon, johon kirjasi varusteiden painot.

”Pakkausvaiheessa tuntui, että jokainen gramma on liikaa. Kaikenlaista pientä tavaraa kertyy yllättävän paljon, ja samalla pitäisi osata arvioida, mitä oikeasti tarvitsee”, Johanna muistelee.

Kilimanjaron vaellus asettaa omat vaatimuksensa varustukselle, sillä matkan aikana liikutaan hyvin erilaisissa lämpötiloissa ja sääolosuhteissa. Kerrospukeutuminen on tärkeää, ja varustelistalta löytyy muun muassa merinovillaisia vaatteita, veden- ja tuulenpitäviä kuorivaatteita sekä kunnolliset vaelluskengät, jotka on syytä ajaa sisään hyvissä ajoin. Pitkillä vaelluspäivillä pienetkin asiat voivat osoittautua ratkaiseviksi: esimerkiksi hiertävät kengät ja niiden aiheuttamat rakot voivat pahimmillaan estää matkan jatkumisen.

Johannalla oli mukana sekä tukevat, hyvin sisään ajetut vaelluskengät että kevyemmät polkujuoksukengät. Lopulta hän päätyi kävelemään kevyemmillä kengillä lähes koko matkan.

”En ollut suunnitellut sitä etukäteen, mutta ratkaisu osoittautui todella hyväksi. Kunnolliset vaelluskengät olivat silti tarpeen vaativampia olosuhteita varten”, Johanna kertoo.

Johannalle jäi mieleen myös yksi varustevalinta, jonka hän tekisi nyt toisin.

”Olisin hankkinut sivuvetoketjulliset kuorihousut, jotka saa helposti puettua ja riisuttua. Kuorivaatteita joutui vaihtamaan sään mukaan useasti”, Johanna kertoo.

Varustelistalla on myös pieniä mutta tärkeitä asioita, kuten aurinkovoidetta, kosteuspyyhkeitä, kuivapusseja sekä teippiä ja nippusiteitä mahdollisia varusterikkoja varten.

”Ja vaellussukkia ottaisin seuraavalla kerralla enemmän. Minulla oli mukana vain kahdet”, Johanna lisää.

Kaikkea varustusta kapuajien ei kuitenkaan tarvitse kantaa itse. Jarin matkalla paikalliset kantajat kuljettavat kunkin osallistujan enintään 12 kilogramman painoisen varustekassin tai rinkan, ja kapuajat kantavat itse pienempää päiväreppua, jossa kulkevat päivän aikana tarvittavat henkilökohtaiset tavarat. Mukana on myös muuta paikallista tukihenkilöstöä, joka huolehtii muun muassa leirivarusteista, ruokailuista ja siirrettävien käymälöiden kuljettamisesta.

Johanna muistuttaa vielä yhdestä asiasta, jota ei kannata unohtaa pakkauslistalta.

”Ottaisin seuraavalla kerralla enemmän omia eväitä. Ne pääsivät miltei loppumaan huipulle nousun aikana, eikä vuorella ole kioskeja, joista ostaa täydennystä”, Johanna naurahtaa.

Kilimanjaro voi yllättää kokeneenkin vaeltajan

Yksi Jaria kiinnostavista asioista on Kilimanjaron vaihteleva sää. Hän kysyy Johannalta, oliko vuorella pakkasta joka yö.

”Ei ollut. Ensimmäinen yö oli lähes kesäinen, mutta ylempänä viileni selvästi. Sää vaihteli muutenkin paljon: välillä oli mukavia vaelluskelejä, mutta myös vettä ja räntää tuli ihan kiitettävästi”, Johanna kertoo.

Erityisesti huipulle nousua edeltävä leiri jäi Johannan mieleen. Rankka räntäsade oli muuttanut leirin loskaiseksi, ja pelkona oli, että vettä olisi päässyt telttaan kastellen varusteet.

”Olin siinä vaiheessa todella tyytyväinen, että olin pakannut kaikki tavarani kuivapusseihin. Vaikka niiden käyttäminen tuntuu välillä työläältä, silloin niistä oli valtavasti hyötyä.”

Johannan mukaan Kilimanjaron tavalliset vaelluspäivät muistuttavat monella tapaa muitakin pitkiä vaelluspäiviä. Viimeinen nousu kohti huippua on kuitenkin aivan omanlaisensa kokemus.

Huipulle edetään rauhallisesti ja omia voimia kuunnellen

Johannan ryhmällä huipulle nousu alkoi vaelluksen kuudentena päivänä puolenyön aikaan Kibo Hutilta, noin 4 720 metrin korkeudesta. Vaeltajat etenivät pimeässä otsalamppujen valossa suomalaisen matkanjohtajan ja paikallisten oppaiden johdolla.

”Kävelimme aina 55 minuuttia ja pidimme sen jälkeen viiden minuutin tauon. Siinä ajassa piti ehtiä juoda, syödä ja tarvittaessa vaihtaa vaatetusta. Kovassa tuulessa piti samalla varoa, etteivät tavarat lennä tiehensä”, Johanna muistelee.

Rauhallinen eteneminen oli tärkeää myös korkeuteen sopeutumisen kannalta. Johanna kertoo nähneensä matkalla huonovointisia vaeltajia, jotka olivat aloittaneet nousun liian kovalla vauhdilla.

”Maltti on todella valttia. Korkealla ei välttämättä itse huomaa ajoissa, jos vauhti on liian kova. Siksi on tärkeää kuunnella omaa vointiaan ja noudattaa oppaiden ohjeita.”

Johanna itse selvisi matkasta vähäisin oirein. Hänellä oli parina päivänä lievää päänsärkyä, mutta muuten korkeus ei tuntunut vaikuttavan vaeltamiseen merkittävästi.

Aamun sarastaessa noin kuudelta Johannan seitsemän hengen ryhmä saavutti Gilman’s Pointin 5 681 metrin korkeudessa. Sieltä viisi vaeltajaa jatkoi oppaiden kanssa Kilimanjaron korkeimmalle kohdalle, Uhuru Peakille, jonne he saapuivat noin kahdeksalta.

”Kaikkein vahvimmin mieleen jäi saapuminen Gilman’s Pointille juuri auringonnousun aikaan. Kun näki ne uskomattomat maisemat ja tajusi, että tämä todella onnistuu, tunne oli hieno”, Johanna muistelee.

Huipulla ehdittiin ottaa yhteiskuvat ja ihailla maisemia vain hetken ennen laskeutumista. Päivän aikana laskeutumista kertyi noin kaksi kilometriä korkeussuunnassa, ja koko vaelluspäivä kesti lopulta noin 17 tuntia.

Johanna antaa paljon kiitosta myös matkanjohtajalleen ja paikallisille oppaille, joiden apu oli tärkeää koko vaelluksen ajan.

”Oppaat olivat aina valmiita auttamaan. Yksi paikallisoppaista kantoi päiväreppuni Uhuru Peakilta alas, vaikka en edes pyytänyt apua. Myös ryhmän yhteishenki oli hieno, vaikka en tuntenut muita vaeltajia etukäteen.”

Katse kohti Kilimanjaroa

Keskustelun perusteella Kilimanjaron vaellukseen voi valmistautua huolellisesti, mutta kaikkea ei voi ennakoida. Sää, korkeuteen sopeutuminen ja oma jaksaminen vaikuttavat siihen, miten matka lopulta etenee.

Jari on jo seurannut Tansanian sääennusteita ja pohtinut viimeisiä varustehankintoja.

”Olisihan se hienoa, jos aurinko paistaisi eikä ylhäällä sataisi koko ajan. Mutta olosuhteiden mukaan mennään. Oppaat tekevät lopulta päätökset siitä, milloin ja miten nousua voidaan jatkaa”, Jari toteaa.

Johannan kokemusten perusteella tärkeimmät neuvot liittyvät rauhalliseen etenemiseen, kuivana ja lämpimänä pysymiseen sekä oman voinnin kuuntelemiseen. Pienetkin käytännön ratkaisut voivat tehdä vaelluksesta huomattavasti miellyttävämmän.

Johannalle matka opetti myös levon merkitystä.

”Opin nukkumaan aina silloin, kun siihen oli mahdollisuus – jopa niin hyvin, että olin vähällä nukkua pommiin ennen huipulle lähtöä!” Johanna naurahtaa.

Myös mahdollisuus irrottautua hetkeksi tavallisesta arjesta jäi mieleen.

”Olin koko viikon ilman yhteyksiä muuhun maailmaan, mikä teki vaihteeksi ihan hyvää. Kännykkä oli mukana lähinnä muistojen tallentamista varten, ja niihin on mukava palata näin jälkikäteen”, Johanna kertoo.

Jarin Kapua-matka alkaa jo tällä viikolla. Ennen Kilimanjaron vaellusta ryhmä vierailee myös Tansanian Iringan alueella perheissä, joiden elämää hyväntekeväisyyshankkeella pyritään tukemaan. Matkan tarkoitus onkin paljon muutakin kuin vuoren huipun saavuttaminen.

Me Lexialla toivotamme Jarille, hänen vaimolleen ja koko Kapua-ryhmälle ikimuistoista matkaa, hienoja kokemuksia ja ennen kaikkea turvallista vaellusta Kilimanjarolle!

Kuvat: Johanna Havula, Kilimanjaro 02/2026