Huipulle oikeuden puolesta – millaista valmistautumista Kapua-matka vaatii?

Kohti Kilimanjaroa, lasten oikeuksien puolesta

Marraskuussa 2026 Lexian asianajaja Jari Maaranen osallistuu Kapuan ja SOS-Lapsikylän hyväntekeväisyyshankkeeseen, jossa kerätään varoja lasten, nuorten ja nuorten äitien oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi Tansaniassa. Lexia on mukana tukemassa hanketta lahjoituksella. Jarin ja muiden kapuajien matka huipentuu vaellukseen Afrikan korkeimmalle vuorelle, Kilimanjarolle.

Hankkeen keskiössä on Tansanian Iringan alueella tehtävä työ, jolla pyritään vahvistamaan nuorten ja nuorten äitien mahdollisuuksia rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Alueella teiniraskaudet ovat yleisiä: noin 20 prosenttia 15–19-vuotiaista tytöistä tulee raskaaksi. Taustalla vaikuttavat muun muassa köyhyys, sukupuolten epätasa-arvo sekä puutteellinen pääsy koulutukseen ja seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin. Varhainen äitiys voi keskeyttää koulunkäynnin ja kaventaa nuorten tulevaisuudennäkymiä. Kapua-hankkeen avulla tuetaan nuorten oikeuksia ja mahdollisuuksia parempaan tulevaisuuteen.

Samalla kun kapuajat keräävät varoja tärkeän työn tukemiseksi, he valmistautuvat fyysisesti vaativaan vuoristovaellukseen. Lähes 6 000 metrin korkeuteen nouseminen edellyttää huolellista valmistautumista jo hyvissä ajoin ennen matkaa.

Miten näin vaativaan matkaan valmistaudutaan? Kysyimme Jarilta, miten valmistautuminen on edennyt ja millaisia ajatuksia lähestyvä matka herättää.

Valmistautuminen alkaa jo kotimaassa

Kilimanjaron huipulle nouseminen vaatii kestävyyttä, voimaa ja kykyä liikkua vaihtelevassa maastossa. Jari on valmistautunut tulevaan koitokseen monipuolisesti: ohjelmaan kuuluu säännöllistä fysiikkavalmennusta yhdessä valmentajan kanssa sekä lihaskunnon vahvistamista.

Kuntosaliharjoittelun lisäksi tärkeässä roolissa ovat pitkät kävelylenkit ja nousuharjoitukset erilaisissa maastoissa. Jari on esimerkiksi harjoitellut jyrkillä ja epätasaisilla rinteillä, joiden nousut ja laskut jäljittelevät vuoristossa vastaan tulevia olosuhteita. Harjoittelun tavoitteena on totuttaa keho pitkäkestoiseen rasitukseen ja vahvistaa varmuutta epätasaisella alustalla liikkumiseen.

Myös vaelluksella mukana kulkevan päivärepun painoon on totuteltu jo etukäteen.

”Olen harjoitellut myös noin kuuden kilon repun kantamista. Repussa kulkevat muun muassa 2–3 litraa vettä, välipalat, lisä- ja sadevaatteet sekä muut tarpeelliset tavarat. Mukana on tietysti myös kännykkä, jolla on tarkoitus tallentaa muistoja matkan varrelta”, Jari kertoo.

Kilimanjaron sääolosuhteet voivat yllättää kokeneenkin vaeltajan

Vaikka fyysiseen rasitukseen voi valmistautua huolellisesti, kaikkia vuoristossa odottavia haasteita ei voi ennakoida. Yksi merkittävimmistä epävarmuustekijöistä on sää.

Kilimanjaron korkeuksissa olosuhteet voivat muuttua nopeasti, jopa kymmenessä minuutissa. Erityisesti voimakas tuuli ja rankkasateet voivat tehdä etenemisestä huomattavasti suunniteltua raskaampaa. Hyvät sääolosuhteet ovatkin merkittävä etu onnistuneen huipulle nousun kannalta.

Toinen keskeinen haaste on vuoristotauti, jonka riski kasvaa korkeuden lisääntyessä. Riskiä voidaan kuitenkin pienentää riittävän hitaalla nousulla, asianmukaisella korkeuteen sopeutumisella ja tarvittaessa ennaltaehkäisevällä lääkityksellä.

Edessä myös Kilimanjaron jyrkät osuudet

Vaikka Kilimanjaron nousureitti ei pääosin edellytä varsinaista teknistä vuorikiipeilyä, matkaan sisältyy myös haastavampia osuuksia. Yksi tunnetuimmista on Barranco Wall, jyrkkä kallioinen nousu, joka saattaa ensisilmäyksellä näyttää lähes mahdottomalta ylittää. Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin mutkitteleva reitti, jossa eteneminen vaatii paikoin käsien käyttämistä tukena ja tavallista enemmän keskittymistä. Nousu kestää tavallisesti yhdestä kahteen tuntia.

Vaelluksen edetessä kohti Kilimanjaron huippua haasteet muuttuvat. Korkeuden kasvaessa eteneminen käy vähitellen raskaammaksi, ja erityisesti viimeisellä nousuosuudella fyysinen ja henkinen kestävyys joutuvat koetukselle. Jarin mukaan loppumatkalla edetään ryhmän ensimmäisenä kulkevan oppaan määrittämässä, tarkasti rytmitetyssä tahdissa. Eteneminen on tässä vaiheessa hyvin hidasta, sillä korkealla vuoristossa jokainen askel vaatii tavallista enemmän voimia.

”Viimeinen nousuosuus alkaa hieman puolenyön jälkeen. Tavoitteena on päästä ihastelemaan auringonnousua Stella Pointille ja jatkaa sieltä vielä Kilimanjaron korkeimmalle kohdalle, Uhuru Peakille. Päivästä tulee varmasti pitkä ja raskas, sillä aikaa koko osuuteen kuluu arviolta noin 12 tuntia. Huipulta laskeudumme aina 2 795 metrin korkeuteen, joten alamäkeäkin riittää!” Jari kuvailee.

Alaspäin laskeutuminen helpottaa yleensä myös korkeudesta johtuvia oireita, kun elimistö saa jälleen enemmän happea. Vaelluksella onnistuminen ei siis ole pelkästään fyysisestä kunnosta kiinni. Yhtä tärkeää on kärsivällisyys, oman kehon kuunteleminen ja kyky jatkaa etenemistä askel kerrallaan.

Yhteinen tavoite kantaa kohti huippua

Vaikka Kilimanjaron huipulle nouseminen on suuri henkilökohtainen haaste, Kapua-hankkeessa matkan merkitys ulottuu paljon vuorenrinnettä pidemmälle. Taustalla on yhteinen tavoite kerätä varoja hyväntekeväisyyteen ja edistää lasten, nuorten ja nuorten äitien oikeuksia Tansaniassa.

”Vaikka Kilimanjaron huipulle nouseminen on tietysti päällimmäisenä mielessä, tähän matkaan liittyvä hyväntekeväisyys on aivan yhtä tärkeässä roolissa. Jo nyt on selvää, että kapuajien keräämillä varoilla saadaan paljon hyvää aikaan Iringassa”, Jari kertoo.

Matkan aikana kapuajat pääsevät myös tutustumaan paikallisten perheiden elämään ja näkemään konkreettisesti, millaista työtä keräysvaroilla tuetaan. Ohjelmaan kuuluu vierailuja hankkeen tukemissa perheissä sekä tapaamisia nuorten äitien ja heidän lastensa kanssa.

Jarille erityisen merkityksellinen hetki on luvassa myös henkilökohtaisen lahjoituksen myötä.

”Lahjoitimme vaimoni Maritan kanssa hyvälle ystävällemme 60-vuotislahjaksi kaksi vuohta, jotka lahjoitetaan tämän matkan aikana kahdelle perheelle Tansaniassa. Lahjoitusta varten on järjestetty oma tilaisuutensa, jota huomaan miettiväni jo nyt aika usein. Tämä on hyvin konkreettinen tapa auttaa, sillä suhteellisen pienellä lahjoituksella voidaan parantaa perheiden arkea merkittävästi”, Jari kertoo.

Tuleva matka on myös yhteinen kokemus, johon koko 11 hengen Kapua-ryhmä valmistautuu yhdessä. Vaikka osallistujien taustat ja aiemmat vaelluskokemukset vaihtelevat, yhteinen tavoite on jo ehtinyt hitsata ryhmää yhteen.

”Meidän 11 hengen kapuamisporukkamme on jo nyt todella yhtenäinen. WhatsApp-ryhmässä sinkoilee päivittäin valtava määrä viestejä esimerkiksi siitä, mitä kaikkea matkalle pitäisi vielä ottaa mukaan. Mukaan on tullut paljon hyviä vinkkejä myös sellaisista varusteista, joita ei olisi itse edes osannut ajatella. Ja kyllä meitä kaikkia jännittää, vaikka mukana on kokeneitakin kapuajia, jotka ovat osallistuneet esimerkiksi Nepalin vaellukselle. Neuvoja tulee välillä enemmän kuin ehtii edes kysyä!” Jari naurahtaa.

Lähestyvään matkaan liittyy siis niin odotusta, jännitystä kuin innostustakin. Pitkän valmistautumisen jälkeen edessä on vihdoin mahdollisuus nähdä, miten yhteinen työ konkretisoituu Tansaniassa – sekä vuorenrinteillä että hankkeen tukemien perheiden arjessa.

Jari kiteyttää tulevan matkan tärkeimmän ohjenuoran swahilinkieliseen sanontaan:

”Pole pole” – hitaasti, hitaasti.

Sanonta on paikallisten oppaiden vaelluksen aikana usein toistama muistutus siitä, että Kilimanjaron huipulle edetään rauhallisesti, askel kerrallaan.