Viimeksi 15-vuotiaana pyöränkumin vaihtanut lakimies Jari Maaranen ryhtyy hyväntekeväisyyspyöräilyn huoltomieheksi ja bloggaa homman etenemisestä, treenaamisesta ja aikanaan itse pyöräilystä.

Pyöränkumin paikkaaja, vaimo, huoltoauto ja keltainen Bianchi-pyörä ovat palanneet Suomeen. Reissulta, jota voisi kuvailla monilla laatusanoilla kuten uskomaton, mieletön, hauska, ikimuistoinen, upea, ratkiriemukas ja vaikka mitä. Seitsemän päivää ja reilut 1 200 kilometriä matkaa halki Saksan, Belgian ja Ranskan – Hollannissakin käväisimme ajamassa muutamat mäet lounaalle. Lämpimästä ja ilmastoidusta huoltoautosta saatoin seitsemän ajopäivän aikana vain ihailla pyöräilijöiden asennetta: aivan sama, oliko vastatuulta, päivänpaistetta tai armotonta rankkasadetta – ei nirinää tai narinaa, ei kyllästyneitä ilmeitä vaan kaikilla hymy herkässä.

Pyörän keksijän lisäksi kiittelimme matkalla myös taskujen keksijää.

 

Vain vähän paikattavaa

Tiimillä oli poikkeuksellisen vähän teknisiä ongelmia. Esimerkiksi niitä kuuluisia pyöränkumeja meni vain tusinan verran, pientä säätöä ketjujen ja jarrupalojen kanssa sekä muutamia vaihdevaijereita. Tämä kertoo siitä, että tiimi valmistautui hyvin jokaiseen ajopäivään huoltamalla pyörät päivittäin itse. Kaiken kaikkiaan pääsin helpolla ja roolini painottui muun liikenteen ohjaukseen ja blokkaukseen ajoryhmien turvallisuuden varmistamiseksi. Poliisin kanssa tein tuttavuutta Belgian Liegessä, jossa värväsin poliisiauton navigoimaan tiimimme hotellille: tiimin mielestä oli aikasta makeeta saapua poliisisaattueessa.

Ranskalaisen mäen jyrkkyyden vuoksi polkijat joutuivat ottamaan vauhtia pihasta.

Monen ajajan mielestä yksi parhaista ajopäivistä oli niin kutsuttu mäkipäivä: yli 2 000 nousumetriä päivän aikana. Päivä aloitettiin legendaarisen Mur de Huyn -nousulla ja sen jälkeen mäkiä sitten riitti ja riitti. Pisin yhtäjaksoinen nousu oli 5,5 kilometriä: nauru raikui, kun mutkan jälkeen tulikin aina vaan uusi mutka.

 

Pariisin liikenne oli haasteellista 40 ajajan ajoryhmälle, jonka piti ehtiä esimerkiksi liikennevalojen läpi yhtenä ryhmänä. Pariisilaiset tuntuivat kuitenkin ymmärtävän, vaikka välillä ajoinkin pitkin pyöräteitä ja useammin punaisten kuin vihreiden valojen palaessa. Ranskan kansallispäivän juhlinta oli jättänyt kaduille runsaasti lasinsiruja ja Pariisissa vaihdettiinkin kolmasosa koko matkan kiekoista, viimeisin Seinen rannalla Eiffel-tornin kupeessa ruuhkaisessa risteyksessä – ja alle minuutissa!

Maalissa!

Pariisiin saapuminen oli täynnä suuria tunteita. Perheenjäsenet ja ystävät olivat vastassa 1 700:tta Rynkeby pyöräilijää Pariisin Cercle Sudin vanhalla maailmannäyttelyalueella. Oli upeaa olla mukana ja tyytyväisenä omaan osuuteeni pyöränkumin paikkaajana ja ylpeänä vaimon onnistumisesta ajajana.

Pyöränkumin paikkaajasta kapteeniksi

Koko hommasta jäi mahtava fiilis, uusia kavereita, huikeita muistoja ja roppakaupalla intoa ensi vuoteen. Pyöränkumin paikkaaja jätti nimittäin jo ennen Pariisiin saapumista hakemuksen tiimin jäsenyydestä, kuten taisin jo ensimmäisessä blogissa ennakoidakin. Niinpä ensi kesänä hyvin ilmastoitu VW vaihtuu vielä paremmin ilmastoituun Bianchiin.

Roolinikin tulee muuttumaan, sillä minut valittiin Team Rynkeby Helsinki 2018 -tiimin kapteeniksi. Se on melkoinen luottamuksen osoitus valinnan tehneiltä tämän vuoden kapteeneilta. Blogin nimikin pitää varmaan muuttaa.

Kiinnostuitko?

Haluatko

• tehdä hyvää syöpään sairastuneille lapsille ja nuorille?
• tehdä hyvää itsellesi kunnon kohottamisella ja maantiepyöräilyn opettelemisessa tai siinä kehittymisessä?
• saada mahtavia kavereita, joista jalostuu huikea tiimi yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi?
• nähdä vähän mualimaa: Travemünden ja Pariisin välillä on paljon nähtävää.

Jos vastasit kyllä yhteenkin kysymykseen, täytä hakemus tiimin jäsenyydestä jo tänään.