Juristi Jari Maaranen ryhtyi vuonna 2017 hyväntekeväisyyspyöräily Team Rynkebyn huoltomieheksi ja jäi sille tielleen. Jari polkee Team Rynkeby Helsingin joukkueessa nyt kolmatta vuotta ja houkutteli tänä vuonna mukaansa myös kollegansa Arto Kaikkosen. Herrat bloggaavat vaativaan pyöräilyyn valmistautumisesta konkarin ja noviisin näkökulmasta. Pyöräilyllä kerätään rahaa Sylva ry:lle ja AAMU Suomen Lasten Syöpäsäätiölle.

Kolmas vuoteni TRGM Helsingin tiimissä on hyvällä mallilla ja vauhdissa. Vaikka pari käsivammaa onkin välillä yrittänyt intoa vähentää – osin vähän jopa onnistuenkin. Ei voi ainakaan väittää, että aina tämä on tätä samaa, treeniä ja muuta tiimin kanssa touhuamista – toki olisin mieluusti jättänyt nämä pari sairaslomaa käyttämättä, mutta kaikkea ei kai voi aina saada.

Tiimin varojenkeruu onnistui tänä vuonna loistavasti ja siitä on oivana todisteena ensi kauden ajopaita, josta ei montaa tyhjää paikkaa löydy. Kun oikein tarkasti laskee, niin ajopaidasta ja -housuista löytyy yhteensä 45 sponsorilogoa. Uskon, että kaikki tukijamme ovat tyytyväisiä keltaiseen lopputulokseen! Kyllä kelpaa ajella Pariisiin näin monen sponsorin tukemana – hommahan on enää vain polkemista vaille valmis.

Narinkkatorille asetellut tuolit edustivat niitä suomalaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat sairastuneet syöpään edeltävän vuoden aikana ja olleet hoidossa lasten syöpäosastoilla. Jokaisella tuolilla on lappu, joka kertoo sairastuneen sukupuolen, iän sekä diagnoosin. Osalla tuoleista palaa kynttilät, jotka on sytytetty syöpään menehtyneiden muistoksi.

15.2.2019 pidettiin perinteinen Kansainvälinen lasten syövän päivän tuolitapahtuma Narikkatorilla, jossa tiimiläisiämme oli avustamassa Sylvaa järjestelyissä, keräämässä rahaa sekä juttelemassa ihmisten kanssa. Erittäin hieno tapahtuma, joka kyllä taas kerran muistutti siitä, miksi minä tätä teen.

Vuoden 2018 aikana syöpään sairastui yhteensä 153 lasta, joista valtaosa selviää. Valitettavasti parikymmentä ei selviä, eli yhä edelleen punaisten ja sinisten tuolien seassa oli niitä valkoisiakin. Mutta jokainen lahjoittamamme euro vähentää tätä lukua, joka ainoa vuosi.

Helsingin tiimissä on treenaaminen jo pääosin vakiintunutta ja treeni-intoa piisaa. Porukka on treeneissä ja muissa tapahtumissa tutustunut toisiinsa entistä paremmin ja juttua tuntuu piisaavan – kaukana on se aika, kun spinning-sali oli koko lailla hiljainen.

Artolla (vas.) ja tiimikaveri Pekka Haapalaisella oli hymy herkässä, kun herrat kävivät hakemassa uudet koristeet olohuoneeseen. Myöhemmin koristeet siirtyvät olohuoneesta maantieajoon.

Vääjäämättä jutut alkavat pikkuhiljaa siirtyä kohti tulevaa ajokautta ja mitä se sitten tarkoittaakaan. Tätä pohdintaa on toki edesauttanut se, että uudet pyörät ovat saapuneet Suomeen ja monella sellainen jo kotona odottaa, että kevät vielä vähän edistyy. Myös kollegani  ja bloggaaja-ystäväni Arto sai käydä katsomassa uuttaa pyöräänsä. Toki mukaansa eivät vielä antaneet. Arto väitti, että siihen vaihdetaan vielä lyhyempi stemmi, mutta mikähän mahtaakaan olla totuus? Taisivat fillariliikkeessä pelätä, että heti lähdetään maantielle. Ei Arto, ei ihan vielä.

Itse jatkan viime vuoden fillarilla, joka on nyt ollut Lexian asiakastiloissa koko kansan ihmeteltävänä. Ja on sitä ihmeteltykin. Ja miksi ei? Olen ollut jopa kuulevinani, että kyselijät ovat vähän pohtineet sitä, että mites jos minäkin? Jos joku lukijoista nyt tätä miettii, niin vuoden 2020 tiimiin voi jo ilmoittautua. Siitä se sitten lähtee ja voin taata, että jokainen saa tästä hommasta niin paljon, ettei sitä itsekään tajua ennen kuin Pariisissa.