Onko välitystuomiolla enää väliä?

13.08.2019

Otsikon raflaava kysymys on saattanut herätä monelle aihepiiriä tuntevalle viimeaikaisen korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2019:64 otsikkoa ja tiivistelmää lukiessa: ”Välitystuomio kumottiin”. Jos välitystuomion tunnetusti on oltava sitova ja lopullinen ratkaisu, onko tämä keskeinen välimiesprosessin lähtökohta nyt uhattuna? Lähestyykö välimieslainkäyttö normaalia tuomioistuinmenettelyä, jossa tuomio on muutoksenhakukelpoinen ja sen lopullisuus vahvistettavissa vasta pitkän ajan päästä?


Huojentava vastaus on syytä antaa heti: välimieslainkäyttö on edelleen pääsääntöisesti nopeaa, lopullista ja sitovaa eikä korkeimman oikeuden viimeaikainen ratkaisu muuta tätä lähtökohtaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö nykymuotoiseen välimiesprosessiin silti sisältyisi joitakin valuvikoja ja tulkinnallisia erityistilanteita, joista korkeimman oikeuden tapauksessa on osin ollut kyse. Nykytilanne korostaa uuden kansallisen puitelainsäädännön tarvetta modernille ja toimivalle välimieslainkäytölle.

Korkeimman oikeuden ratkaisu – välitystuomion toimivallan ylitys

Kuten nyt puheena olevassa korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2019:64, välitystuomio, joka ei täytä tiettyjä minimivaatimuksia, voidaan vaatia kumottavaksi ns. välitystuomion moitteella tuomioistuimessa. Moitekanteet on nostettava kolmen kuukauden kuluessa välitystuomion antamisesta, ja ne koskevat nimenomaan välimiesmenettelyn ulkoista kulkua, ei sen aineellista sisältöä.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa välitystuomion hävinnyt osapuoli oli nostanut moitekanteen käräjäoikeuteen. Osapuoli vaati välitystuomion kumoamista tiettyjen tuomiolauselmakohtien osalta sen perusteella, että välimiehillä ei ollut toimivaltaa ratkaista näitä koskevia vaatimuksia, koska riita ei niiden osalta rajoittunut ainoastaan osapuolten väliseen suhteeseen. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus hyväksyivät moitekanteen antamillaan tuomioilla. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.

Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa on ollut kyse tyypillisestä toimivallan ylityksen arvioimisesta: mitä välityssopimus asianmukaisesti tulkittuna kattaa ja ei kata. Viimesijaisesti tätä tulee tulkita myös aineellisten ratkaisuperusteiden kautta.

Tässä tapauksessa kyse oli välityslausekkeen sisältävästä panttaussopimuksesta, jonka toinen osapuoli oli mennyt konkurssiin sopimuksen solmimisen jälkeen. Tuomioissaan oikeusasteet arvioivat ennen konkurssia tehdyn välityssopimuksen sitovuutta suhteessa välityssopimuksen ulkopuolisiin tahoihin, kuten konkurssipesän velkojiin. Ydinkysymys oli, voitiinko välitystuomiolla ylipäätänsä ratkaista kysymys siitä, oliko konkurssiin mennyt sopijapuoli tehnyt kolmansille tahoille panttausilmoituksen välityslausekkeen sisältävässä panttaussopimuksessa edellytetyn mukaisesti ennen konkurssiaan.

Perustaen ratkaisunsa ennen kaikkea maksukyvyttömyys- ja esineoikeudellisiin lähtökohtiin korkein oikeus vahvisti, että välitystuomiolla oli tosiasiassa ratkaistu sellaisia kysymyskokonaisuuksia, joita välityssopimuksessa ei ollut välitystuomiolla sovittu ratkaistavaksi. Kun sopijapuoli ei ylipäätänsä voi velkojiaan sitovin vaikutuksin määrätä sopimuksella perustetun oikeuden suojasta, konkurssipesä ei vastaavasti ole sidottu välityslausekkeeseen tällaista suojaa koskevassa riidassa.

Korkeimman oikeuden, kuten myös alempien oikeuksien kantaa voidaan pitää perusteltuna. Tämän toimivallan ylityksen seurauksena loppuvuonna 2014 annettu välitystuomio vahvistettiin pääosiltaan kumotuksi heinäkuussa 2019.

Lisääntyvätkö moitekanteet?

Välitystuomion moitekanteita ei lukumäärällisesti tai asiallisesti tilastoida. Arviona on kuitenkin esitetty, että noin joka kymmenes välitystuomio joutuisi moitekanteen kohteeksi.

Viime vuosina etenkin kotimaisissa alemmissa oikeuksissa on annettu useita julkaistuja moitekanneratkaisuja, joissa moitteet ovat kohdistuneet niin välimiesten kokoonpanoon kuin ratkaisun väitettyyn oikeusjärjestyksen vastaisuuteenkin. Tämä yhdistettynä yleismaailmallisiin trendeihin ja omiin kokemuksiimme osoittavat, että moitekanteen käyttö ja kiinnostus sitä kohtaan on lisääntynyt kautta linjan. Voidaan perustellusti epäillä, että kynnys välitystuomion moittimiseen on madaltunut.

Oikeusturvatakeiden viimesijaista tuomioistuinkontrollia voidaan pitää tavoitteiltaan hyvänä ja ratkaisujen myötä syntyvää oikeuskäytäntöä tervetulleena. Kiistatonta kuitenkin on, että tuomion pysyvyyden ja lopullisuuden asettaminen ulkopuolisen tahon ratkaistavaksi – moitteen sisällöstä riippumattakin – riisuu välimiesmenettelyltä pois useita siihen liitettyjä etuja muihin riidanratkaisumenettelyihin nähden. Luottamus etenkin menettelyn nopeuteen, sitovuuteen ja lopullisuuteen murenee, kun tuomion muodollista oikeellisuutta arvioidaan useita vuosia forumissa, jonka käyttöä välityssopimuksella pyrittiin alun perin välttämään. Esimerkiksi edellä todetussa tapauksessa tuomion sitovuus oli uhattuna liki viisi vuotta.

Uudelle lainsäädännölle on tarvetta – Mallia muualta Euroopasta

Nykyinen välimiesmenettelylaki on ollut voimassa vuodesta 1992 lukien. Noin kolmenkymmenen vuoden soveltamiskäytännön jälkeen laissa on kuitenkin edelleen säännöksiä, jotka aiheuttavat osin tulkinta- ja soveltamisongelmia välimiesmenettelykäytännössä tai muutoin hidastavat lopullisen välitystuomion saamista. Tulkintaongelmat liittyvät etenkin riidan välityskelpoisuuden, esteellisyydestä päättämisen ja välityssopimusten muotovaatimusten määrittelyyn. Myös kumoamiskanteiden osalta menettelyä olisi syytä yksinkertaistaa nykyisestä täystutkintaisesta tuomioistuintutkinnasta yhden keskitetyn tuomioistuimen ja harkinnanvaraisen muutoksenhaun malliin.

Oikeusministeriössä on parhaillaan vireillä selvitystyö kotimaisen välimiesmenettelylain tarkistamiseksi. Tarkoituksena on laatia kansainvälinen vertailu eräiden muiden eurooppalaisten maiden (Ruotsi, Norja, Tanska, Alankomaat, Saksa, Itävalta, Ranska ja Englanti) lainsäädännöstä ja välimiesmenettelytoiminnasta. Uudistustyön tavoitteena on edistää Suomen välimiesmenettelytoiminnan kilpailukykyä modernisoimalla lainsäädäntöä tarpeellisilta osin. Selvityksen arvioidun valmistumisen vuonna 2020 jälkeen tarkoituksena on käynnistää varsinainen lainvalmistelu.

Olemme yhdessä muiden välimiesmenettelyn parissa toimivien asiantuntijoiden ja välimiesmenettelyä hyödyntävien toimijoiden kanssa sitoutunut edistämään uuden lainsäädännön valmistelutyötä. Annamme mielellämme lisätietoja asiaa koskien.


Teksti: Antto Orasmaa, Senior Associate, antto.orasmaa@lexia.fi, puh. +358 40 848 7798


Riitojen ratkaisu -praktiikan yhteyshenkilöt:

Kenneth Svartström, Counsel ja praktiikan vetäjä: kenneth.svartstrom@lexia.fi,
puh. +358 50 336 0082

Leena Kujansuu-Tikkanen, Counsel ja praktiikan avustava vetäjä: leena.kujansuu@lexia.fi,
puh. +358 40 4868 111

Back to Top