Faktaa FATCAsta – kansalliset sopimusvelvoitteet voimaan maaliskuussa

27.04.2015

Mediassa ja sopimuksen piiriin kuuluvissa finanssilaitoksissa on kuhistu lähes koko 2010-luvun ajan Suomen ja Yhdysvaltojen välisestä automaattista verotustietojen vaihtoa koskevasta FATCA-sopimuksesta (Foreign Account Tax Compliance Act). Itse FATCA-sopimus allekirjoitettiin valtioiden välillä 5.3.2014. Kansalliset velvoitteet tulivat voimaan kokonaisuudessaan 2.3.2015.

Kertauksena voidaan todeta FATCAn olevan sopimus, joka velvoittaa finanssilaitokset ympäri maailman tunnistamaan yhdysvaltalaiset asiakkaansa ja raportoimaan näiden asiakkaiden sijoituksista ja talletuksista Yhdysvaltain veroviranomaiselle IRS:lle (Internal Revenue Service). FATCA ei tarjoa varsinaisesti porkkanaa sitä noudattaville, mutta keppiä on luvassa, mikäli sopimuksen velvoitteita ei noudata. Ulkomaisten finanssilaitosten on pidätettävä 30 prosentin lähdevero, mikäli suorituksen saaja ei anna vaadittuja tietoja. Valinta tietojen antamisen ja antamatta jättämisen välillä on siten pyritty tekemään helpoksi tuntuvan sanktion uhalla.

Muun muassa Yhdysvaltalainen talouselämän julkaisu Forbes on kuvannut FATCAa suureksi saavutukseksi ja menestystarinaksi. Yli 80 valtiota ja niiden myötä yli 77.000 finanssilaitosta olivat solmineet Yhdysvaltojen kanssa sopimuksen FATCAn noudattamisesta tai saavuttaneet yhteisymmärryksen tulevan sopimuksen sisällöstä vuoden 2014 loppuun mennessä. Sopimuksen piiriin kuuluu myös ehkä hieman yllättäviä valtioita kuten Venäjä ja Kiina. Yhdysvaltain veroviranomaista ei pääsekään enää niin vain pakoon, eikä pankkitoiminta ole enää koskaan entisensä – ainakaan jos Forbesia on uskominen.

Koskeeko FATCA meitä?
Luonnollisesti on ratkaisevan tärkeää tunnistaa mitä yhtiöitä sopimusvelvoitteet koskevat. Yksinkertaisuudessaan sopimus koskee yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka ovat verovelvollisia Yhdysvalloissa ja jotka omistavat tilejä tai sijoituksia suomalaisissa pankeissa tai muissa finanssilaitoksissa. Finanssilaitoksella tarkoitetaan luottolaitosten lisäksi rahastoyhtiöitä, sijoituspalveluyrityksiä ja henkivakuutusyhtiöitä. Suomalaiset työeläkelaitokset on jätetty sopimuksen ulkopuolelle.

Esimerkkiryhminä sopimuksen piiriin kuuluvista voidaan mainita muun muassa Yhdysvaltain kansalaiset (myös henkilöt, joilla on kaksois- tai kolmoiskansalaisuus) henkilöt, joilla on oleskelulupa Yhdysvalloissa (Green Card), Yhdysvaltoihin rekisteröidyt yritykset sekä yritykset, joiden merkittävät omistajat ovat verovelvollisia henkilöitä Yhdysvalloissa.

Kansalliset sopimusvelvoitteet
Finanssilaitoksilla on velvollisuus tunnistaa asiakkaistaan Yhdysvalloissa verovelvolliset henkilöt ja yritykset sekä kerätä tietoa näiden omistamista tileistä ja sijoituksista. Tunnistetuista tileistä ja sijoituksista raportoitaviin tietoihin kuuluvat muun muassa korkotulot, osingot ja johdannaisten perusteella saadut tulot, henkivakuutuskorvaukset sekä osakkeiden ja velkakirjojen bruttomyyntihinnat. Tasapuolisuuden nimissä tunnistamis- ja raportointivelvoite ulottuu uusien asiakkaiden lisäksi myös finanssilaitosten jo olemassa oleviin asiakkaisiin.

Tunnistamis- ja raportointivelvoitteiden lisäksi FATCA-sopimus edellyttää finanssilaitoksen rekisteröityvän IRS:n ylläpitämään FATCA-rekisteriin. Rekisteröitynyt finanssilaitos saa ns. GIIN-tunnuksen, jolla se voi osoittaa noudattavansa sopimuksen velvoitteita. Suomen finanssilaitoksilta on edellytetty GIINiä vuoden 2015 alusta alkaen. Lokakuun 2014 lopussa IRS:n rekisterissä oli 522 suomalaista finanssilaitosta.

Ensimmäisen vuosi-ilmoituksen antaminen lähestyy
Finanssilaitosten on ilmoitettava asiakkaitaan koskevat varallisuus- ja tulotiedot Verohallinnolle vuosittain. Lisäksi sopimus velvoittaa finanssilaitosten asiakkaat antamaan finanssilaitoksille itsestään laissa määriteltyjä lisätietoja verotuksellisen asuinvaltion määrittämiseksi. Itse raportointi tapahtuu niin ikään sopimuksen solmineiden valtioiden veroviranomaisten välillä.

Tietoja alettiin kerätä vuoden 2014 aikana. Ensimmäinen h-hetki lähestyy, kun FATCA-vuosi-ilmoitus vuodelta 2014 on annettava Verohallinnolle viimeistään 30.4.2015. Vuosi-ilmoitus annetaan sähköisesti Verohallinnon omistamassa Ilmoitin.fi-palvelussa huhtikuun loppuun mennessä. Pälkähästä ei pääse, vaikka finanssilaitoksella ei olisi lainkaan ilmoitettavia asiakastilejä tai niihin liittyviä tapahtumia. Tällaiset finanssilaitokset ovat nimittäin velvollisia antamaan vähintään nollailmoituksen.

Menestystarina vai kuollut kirjain
Mikäli Yhdysvaltoja on uskominen, mahdollistaa FATCA sen veroviranomaisten lonkeroiden ulottamisen kaikkiin maailman kolkkiin nk. veroparatiiseja myöten. Toisaalta sopimuksen on esitetty huonontavan entisestään miljoonien ulkomailla asuvien Yhdysvaltain keskiluokkaan kuuluvien verokohtelua. FATCA:a onkin verrattu osuvasti kieltolakiin; se tullee olemaan voimassa jonkin aikaa, mutta on lopulta tuhoon tuomittu.

Esimerkiksi Kanadassa on jo nostettu kanne FATCAn estämiseksi ja Yhdysvaltain veroviranomaisille annettavien tietojen kieltämiseksi. Kanadan ja Yhdysvaltojen välistä verosopimusta, jonka perusteella Kanadan viranomaiset luovuttavat yksityisiä pankkitietoja Yhdysvaltojen viranomaisille, väitetään kanteessa Kanadan perustuslain vastaiseksi.

Nähtäväksi jää toimiiko FATCA lopulta kieltolain tavoin vastoin tarkoitustaan. Tällä hetkellä suomalaisilla finanssilaitoksilla ei kuitenkaan ole muuta mahdollisuutta kuin täyttää sopimuksen niille asettamat velvoitteet. Ensimmäinen merkittävä päivä on edellä mainittu huhtikuun viimeinen, jolloin on annettava vuosi-ilmoitus vuodelta 2014 kerätyistä tiedoista. Keppinä toimiva lähdeveron pidätysvelvollisuus tietojen antamisvelvollisuuden noudattamatta jättämisen seurauksena tuskin lisää finanssilaitosten asiakastyytyväisyyttä ja -kuntaa, jolloin sopimuksen piiriin kuuluvien on suotavaa noudattaa sopimuksesta seuraavia velvoitteita.

Verohallinto valmistelee sopimuksen soveltamista koskevaa ohjetta. Koska FATCA itsessään on laaja ja vaikeaselkoinen, tullee myös sitä koskeva Verohallinnon ohje olemaan varsin kattava. Sopimusta soveltavien suomalaisten finanssilaitosten näkökulmasta Verohallinnon ennakollinen ohjaus ja sitovat kannanotot sopimusta koskevista kysymyksistä ovat mitä todennäköisimmin tarpeen. Näitä on peräänkuuluttanut myös Asianajajaliitto oikeusturvaan ja verotuksen ennustettavuuteen vedoten. Asian ja käytäntöjen ollessa kaikille uusia on sujuva yhteistyö enemmän kuin toivottavaa.

Annamme mielellämme lisätietoja FATCA-sopimusvelvoitteita ja niiden noudattamista koskien: Anna Bernitz

Back to Top