Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2019 kauan odotetun tekijänoikeusdirektiivin uudistuksen, jonka pääasiallisena tavoitteena on tuoda tekijänoikeussäännöt nykyaikaan. EU:n ministerineuvosto hyväksyi direktiivin lopullisesti huhtikuussa, joten jäsenmailla on nyt kaksi vuotta aikaa saattaa uudet säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään. Suomessa kansallinen lainvalmistelu on käynnistynyt opetus- ja kulttuuriministeriön työpajoissa. Uutta tekijänoikeusdirektiiviä, viralliselta nimeltään ”Direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla”, pidetään EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden uutena kulmakivenä. Uudistus herätti kuitenkin hyvinkin kiivasta keskustelua lainsäädäntövaiheessa.

Uudistuksen taustalla on tarve saattaa EU:n tekijänoikeussäännöt nykypäivään, ja samalla lujittaa kulttuurialaa sekä luovia aloja digitaalisessa ympäristössä. EU:n alkuperäinen tekijänoikeusdirektiivi on vuodelta 2001 ennen digiaikaa ja sen mukanaan tuomia haasteita. Uudistetussa direktiivissä otetaan huomioon muun muassa luovaa sisältöä hyödyntävät alustapalvelut, joita ei edellisen direktiivin luomisen aikaan ollut olemassa. Uudistus on tarpeen, sillä tekijänoikeutta koskeva EU:n lainsäädäntö on ollut hajanaista ja rikkonaista unionin alueella.

Tavoitteena yhteiset pelisäännöt EU:n alueella

Direktiivin avulla pyritään luomaan yhteiset pelisäännöt ja estämään hajanaisuutta EU:n sisämarkkinoilla. Lisäksi direktiivillä halutaan parantaa suojatun sisällön saatavuutta verkossa yli jäsenmaiden rajojen sekä helpottaa tällaisen sisällön käyttöä opetuksessa, tutkimuksessa ja sisällön säilyttämisessä. Uudistuneen direktiivin tarkoituksena on tuottaa konkreettista hyötyä kaikilla luovilla aloilla ja parantaa sisällöntuottajien oikeuksia.

Direktiivi säätää ensimmäistä kertaa EU:n tekijänoikeuslainsäädännön puitteissa periaatteesta, jonka avulla tekijät ja esittäjät pystyvät vaatimaan työstään heille kuuluvan asiamukaisen ja oikeasuhtaisen korvauksen sekä mahdollisuuden puuttua teoksien väärinkäyttöön. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tekijöiden sisältöä käyttävien tai jakavien alustapalveluiden on sovittava sisällön käytöstä tekijöiden kanssa sekä maksettava heille asianmukainen korvaus. Lisäksi tarkoituksena on taata tekijöille ja esittäjille avointa tietoa siitä, miten julkaisijat ja tuottajat hyödyntävät heidän teoksiaan ja esityksiään. Lisäksi tekijät voivat peruuttaa kustantajille tai tuottajille antamansa oikeudet, joita ei käytetä.

Miksi direktiiviä vastustettiin ja mitkä ovat keskeisimmät uudistukset?

Uudistus herätti paljon keskustelua jäsenmaiden ja kansalaisten keskuudessa lainsäädäntövaiheessa. Keskeiseksi vastustuksen syyksi nousi epäilys siitä, että lainsäädäntö rajoittaisi sananvapautta internetissä sekä pakottaisi yhtiöitä suodattamaan tarpeettoman paljon käyttäjien jakamaa sisältöä. Vastustuksen kohteena olivat erityisesti ”linkkiveroksi” kutsuttu artikla 15 sekä artikla 17, jota on nimitetty ”meemikielloksi”.

Artikla 15 käsittelee lehtikustantajien lähioikeutta ja on keskeinen etenkin tekijänoikeuskorvauksiin liittyen. Direktiivin tarkoitus on mahdollistaa sisällöntuottajien saavan korvauksen alustapalveluilta, jotka jakavat tekijöiden sisältöä. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että uutisaggregointisivustojen kuten Google Newsin, tulee maksaa oikeudenhaltijoille linkittämisestä lehtikustantajien artikkeleihin. Artiklan tarkoituksena ei kuitenkaan ole säännellä hyperlinkkausta, vaan luoda lehtikustantajille oikeus saada asianmukainen korvaus heidän tuotteitansa hyödynnettäessä.  Kohu direktiivin säätämisvaiheessa nousi siitä, että alustapalveluiden pelättiin ryhtyvän sensuroimaan sisältöä tai kieltävän sisältöä sen vuoksi, että sen kontrolloiminen tulisi liian kalliiksi. Uutissyötteissä voi kuitenkin jatkossakin käyttää ilman lehtikustantajan lupaa lyhyitä otteita artikkeleista edellyttäen, että palveluntarjoaja ei käytä mahdollisuutta väärin.

Artikla 17 edellyttää alustapalveluita tutkimaan, ladataanko niiden palvelimille tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, kuten esimerkiksi suojattua musiikkia, kuvia tai videoita. Mikäli Youtuben, Facebookin tai Twitterin kaltaiset alustat haluavat julkaista niiden kautta jaettavaa sisältöä, niiden on hankittava tekijänoikeusluvat sisältöön. Artikla 17 koskee sisällönjakelualustoja, joilla on suuria määriä käyttäjien sinne lataamaa sisältöä, mutta se ei vaikuta käyttäjien oikeuksiin julkaista sisältöä verkossa. Artiklan on selvennetty koskevan sellaisia suuria palveluntarjoajia, jotka hyötyvät rahallisesti käyttäjien niihin lataamasta sisällöstä, ja joista on tullut hyvin merkittäviä tekijänoikeuksin suojatun sisällön jakelukanavia. Direktiivi ei kohdistu tavallisiin käyttäjiin. Kaikki laillinen sisältö, jota saa jakaa tällä hetkellä, on laillista ja jaettavissa jatkossakin.

Artikla 17 vaatii palvelualustoja kuitenkin kehittämään mekanismeja, joilla luvatta jaettua materiaalia voidaan valvoa ja tarvittaessa poistaa. Direktiivi ei vaadi toiminnan automatisointia, jolloin sisällön valvonta ja poisto tehtäisiin tapauskohtaisesti. Lisäksi pienyritykset ovat saaneet erityisaseman ja velvoitteet näiden osalta ovat kevyempiä. Kevyemmät vaatimukset koskevat alle kolme vuotta toimineita alustoja, joiden vuotuinen liikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa ja joilla on keskimäärin alle viisi miljoonaa yksittäistä kävijää kuukaudessa.

Direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä

Direktiivi tuo muutoksia Suomen tekijänoikeuslainsäädäntöön. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö on aloittanut valmistelut järjestämällä kevään ja kesän aikana sidosryhmien kuulemistilaisuuksia sekä avoimia työpajoja teemoittain, jotta direktiivi saadaan vuoteen 2021 mennessä implementoitua osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Mitä mahdollisia muutoksia direktiivi tuo mukanaan?

Monet toimet vaativat sekä uusia investointeja teknologisten valmiuksien kehittämiseen että mahdollisesti yhtiöiden tulojen uudelleenallokointia. EU-maiden kansallisten lainsäädäntöjen välillä saattaa ilmetä isojakin eroja, mikä saattaa aiheuttaa epävarmuutta ja voi vaikuttaa yhtiöiden toimintaan tulevaisuudessa. Vain aika näyttää, miten direktiivi implementoidaan osaksi Suomen sekä muiden EU-maiden lainsäädäntöä ja kuinka sen mukanaan tuomat muutokset vaikuttavat digitaalisiin sisämarkkinoihin.

Lue myös: Euroopan parlamentin ”Kysymyksiä ja vastauksia uusista tekijänoikeussäännöistä” >>

Annamme mielellämme lisätietoja tekijänoikeuksiin liittyvissä asioissa.

Lisätiedot:

Juuso Turtiainen, Associate, puh. 358 40 764 8910, [email protected]