Sopimuksen purkaminen urakoitsijan maksukyvyttömyyden perusteella

Urakoitsijan maksukyvyttömyys voi viivästyttää hanketta, lisätä kustannuksia ja pahimmillaan keskeyttää urakan kokonaan. Tilaajan kannalta keskeistä on tunnistaa tilanteen kehittyminen riittävän varhaisessa vaiheessa ja arvioida oikea-aikaisesti käytettävissä olevat oikeussuojakeinot.

Urakoitsijan maksukyvyttömyys on aiheena laaja ja monitahoinen, eikä sitä ole mahdollista käsitellä kattavasti lyhyessä artikkelissa. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan yleisellä tasolla sopimuksen purkamista urakoitsijan maksukyvyttömyyden perusteella sekä ennen konkurssia että sen jälkeen, erityisesti rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 (”YSE”) ja konkurssilainsäädännön näkökulmasta. Mikäli aihe herättää kysymyksiä tai on yrityksellenne ajankohtainen, asiantuntijamme keskustelevat kanssanne aiheesta mielellään tarkemmin.

Ennakoitu suorituskyvyttömyys purkuperusteena

YSE 79 §:n mukaan tilaajalla on oikeus purkaa sopimus, jos urakoitsijan voidaan havaita olevan sellaisessa tilassa, ettei tämän voida odottaa täyttävän sopimusvelvoitteitaan. Ennen konkurssia tapahtuva purku perustuu siten ennakoituun suorituskyvyttömyyteen.

Purkuoikeuden käyttäminen edellyttää kuitenkin, että urakoitsijalle varataan tilaisuus esittää luotettava selvitys velvoitteidensa täyttämisestä. Mikäli tällainen selvitys annetaan, purkuoikeutta ei synny.

Keskeinen tulkintakysymys liittyy siihen, mitä pidetään riittävänä selvityksenä ja missä ajassa sellainen on annettava. Vaikka arviointi jää pitkälti tapauskohtaiseksi, uskottavan selvityksen tulisi kattaa ainakin aikataulun hallintaan, kassavirtaan sekä alihankkijoiden saatavien maksamiseen liittyviä selvityksiä.

Konkurssi purkuperusteena

Urakoitsijan konkurssi muodostaa YSE:n mukaisen selkeän purkuperusteen, mutta sopimus ei purkaudu automaattisesti konkurssiin asettamisen johdosta.

YSE:n mukaan urakoitsijan asettamalla takaajalla on oikeus sitoutua sopimukseen ja huolehtia urakan loppuunsaattamisesta. Vaikka tällainen menettely on käytännössä harvinainen, sen mahdollisuutta on aina tiedusteltava ennen purkutoimenpiteitä.

Keskeisempi merkitys on kuitenkin konkurssilain pakottavilla säännöksillä, jotka menevät YSE:n edelle. Tilaajalla on velvollisuus tiedustella konkurssipesältä, sitoutuuko se sopimukseen.
Jos konkurssipesä kieltäytyy sitoutumasta sopimukseen tai ei ilmoita kannastaan kohtuullisessa ajassa, tilaajalla on oikeus purkaa sopimus.

Sen sijaan tilanteessa, jossa konkurssipesä sitoutuu sopimukseen ja asettaa hyväksyttävän vakuuden, tilaajalla ei ole purkuoikeutta.

Käytännössä konkurssipesän sitoutuminen urakkasopimukseen on harvinaista. Sitoutuminen on saattanut tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteissa, joissa urakka on jo pitkälle edennyt ja sen loppuunsaattamiseen liittyy pesän kannalta selkeä taloudellinen hyöty. Keskeisenä esteenä sitoutumiselle on usein vakuuden asettamisvelvollisuus, jota konkurssipesä ei tyypillisesti kykene täyttämään. Näin ollen tiedusteluvelvollisuus jää useimmiten käytännössä muodollisuudeksi, vaikka se tuleekin aina täyttää asianmukaisesti.

Työmaan haltuunotto

Sopimuksen purkamisen jälkeen tilaajalla on YSE:n mukaan oikeus ottaa työmaa haltuunsa. Haltuunotto kattaa työmaan hallinnan siirtymisen, urakan valmiusasteen selvittämisen sekä työmaalla olevien materiaalien ja resurssien hyödyntämisen urakan loppuunsaattamiseksi.

YSE antaa tilaajalle laajat oikeudet käyttää työmaalla olevaa omaisuutta ja tietyin edellytyksin kuitata siitä aiheutuvia kustannuksia omia saataviaan vastaan.

Konkurssitilanteessa näitä oikeuksia rajoittaa kuitenkin konkurssioikeudellinen lähtökohta, jonka mukaan urakoitsijan omaisuus kuuluu konkurssipesään. Koska konkurssipesä ei ole sidottu YSE-ehtoihin ilman erillistä sitoutumista sopimukseen, tilaajan oikeus hyödyntää työmaalla olevaa omaisuutta voi käytännössä jäädä olennaisesti rajoitetummaksi kuin YSE:n perusteella voisi olettaa.

Tilaajalla on YSE:n mukaan oikeus jatkaa urakkaa joko itse tai uuden urakoitsijan avulla sekä hyödyntää urakkaan liittyviä suunnitelmia ja sopimuksia. Mikäli tilaaja aikoo käyttää tässä vaiheessa vakuutta, sen on myös syytä perehtyä huolellisesti vakuuden ehtoihin, sillä ne voivat sisältää määräyksiä esimerkiksi urakan kilpailuttamisesta tai takaajan oikeudesta osoittaa urakoitsija työn loppuunsaattamiseksi.

Lopuksi

Urakoitsijan maksukyvyttömyyteen liittyvissä tilanteissa oikeudellinen asetelma muuttuu olennaisesti konkurssin myötä. Tilaajan kannalta edullisin toimintamahdollisuus on usein käytettävissä ennen konkurssia, jolloin purkuperusteisiin liittyy kuitenkin merkittävää tulkinnanvaraisuutta ja riskejä.

Riskienhallinnan näkökulmasta keskeistä on:

• maksukyvyttömyyden varhainen tunnistaminen,
• oikea-aikainen reagointi sekä
• sopimusehtojen huolellinen laatiminen.

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, miten sopimuksessa on määritelty urakoitsijan velvollisuus esittää selvitystä taloudellisesta tilanteestaan ja suoriutumiskyvystään. Selkeät ehdot ja aktiivinen sopimusseuranta voivat merkittävästi parantaa tilaajan asemaa tilanteissa, joissa sopijakumppanin maksukyky heikkenee.

Artikkelin kirjoittaja: Sara Shepherd, Junior Associate, [email protected]