KKO 2025:98 Vahingonkorvaus – tuhoutuneen esineen arvo

Tapauksen tausta

A:n vapaa-ajan käyttöön tarkoitettu rakennus tuhoutui jätevettä tulvineessa vahinkotapahtumassa, joka johtui kunnan vesihuoltolaitoksen viemärijärjestelmän viasta. Kunta myönsi olevansa vastuussa vahingosta. Korkeimmassa oikeudessa oli ratkaistavana, määräytyikö vahingonkorvaus rakennuksen tuhoutumista edeltäneen arvioidun myyntihinnan vai uuden vastaavan rakennuksen rakentamiskustannusten perusteella.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeudessa A oli vaatinut korvauksena uuden vastaavan rakennuksen rakentamiskustannuksia, kunta puolestaan katsoi, että korvaus tulisi perustua rakennuksen enintään 45 000 euron käypään arvoon. Käräjäoikeus sovelsi täyden korvauksen periaatetta ja totesi, että pelkkään myyntiarvoon perustuva korvaus ei palauttaisi A:ta siihen asemaan, jossa hän oli ennen vahinkoa. Korvaus tuli siksi perustaa uudisrakentamisen kustannuksiin, mutta tasonparannuksesta aiheutunut hyöty vähennettiin kolmanneksen suuruisena. Korvaus määrättiin 105 000 euroksi.

Hovioikeuden arvio

Kunta valitti käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen. Hovioikeudessa kunta vaati korvauksen alentamista käyvän arvon tasolle. Hovioikeus katsoi, että koska rakennus oli korjauskelvottomasti tuhoutunut ja sen käyttö oli tarkoitus jatkua omistajan vapaa-ajan asumiskäytössä, oli korvaus perusteltua määrittää uudisrakentamisen kustannusten mukaan. Tasonparannus tuli ottaa huomioon vähennyksenä, mutta tunnearvoa ei voitu huomioida. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden laskentatavan eikä muuttanut tuomiota.

Sovellettavat periaatteet

Sovellettaviksi katsottiin vahingonkorvauslain 5 luvun 5 § sekä täyden korvauksen periaate ja rikastumiskielto. Korvauksen tarkoituksena on palauttaa vahinkoa kärsinyt mahdollisimman lähelle tilannetta, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa, mutta ei kuitenkaan parempaan asemaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Korkein oikeus totesi, että korvauksen laskentatavan valintaan vaikuttavat tapauksen olosuhteet, kuten rakennuksen käyttötarkoitus. Jos rakennusta on käytetty omiin tarkoituksiin ja sen käyttöä oli tarkoitus jatkaa, korvaus voidaan määrittää rakennuskustannusten mukaan. Jos taas tarkoituksena olisi ollut luopua rakennuksesta, myyntihinta voi olla asianmukainen lähtökohta. Tunnearvolla ei ole vaikutusta.

Tapauksessa rakennus oli korjauskelvottomasti tuhoutunut ja sitä oli käytetty A:n omassa vapaa-ajan käytössä, minkä oli tarkoitus jatkua. Korkeimman oikeuden mukaan pelkkä arvioitu myyntihinta ei olisi riittänyt palauttamaan vahinkoa kärsinyttä vastaavaan asemaan, koska sillä ei olisi ollut mahdollista hankkia tilalle vastaavanlaista rakennusta. Korvauksen perustaksi tuli ottaa uuden, vastaavan rakennuksen rakentamiskustannukset.

Korvauslaskelman perusteet

Koska uuden rakennuksen saaminen parantaa omistajan asemaa verrattuna alkuperäiseen, korvauksesta on vähennettävä uuden rakennuksen tuoma hyöty rakennuksen laadun paranemisen ja osien käyttöiän pitenemisen seurauksena. Alemmissa oikeuksissa tällaisen hyödyn määräksi oli arvioitu 60 000 euroa, eikä tätä ollut riitautettu.

Rakennuskustannusten määräksi oli todettu 165 000 euroa. Vähentämällä siitä edellä mainittu hyöty saatiin korvauksen perusteeksi jäävä määrä. Korkein oikeus vahvisti tämän laskentatavan ja katsoi, ettei hovioikeuden lopputulosta ollut syytä muuttaa.

Tuomion lopputuloksena hovioikeuden ratkaisu jäi voimaan.

Asiantuntija: Sirpa Otsola, Counsel, [email protected]

Artikkelin kirjoittajat: Sirpa Otsola ja Evi Kulmala