Me asianajajat olemme jo pitkään saaneet toimia rauhassa työelämän muutoksen varjossa: olemme tehneet työtämme niin kuin aina ennenkin. Mutta maailma muuttuu ja se on huomattu myös meidän toimialalla. Hyvistä edistysaskelista huolimatta en kuitenkaan jaa näkemystä työajasta: en usko, että sitä voi tehdä kello kaulassa. Sen sijaan uskon, että jokainen työyhteisö voi luoda omat pelisääntönsä jokaista työntekijäänsä ja asiakastaan kunnioittaen ja kuunnellen.

Miten sinä toimit, kun asiakkaasi tarvitsee apuasi iltakuudelta tai projekti vaatii kommentointia työpäivän jälkeen? Oletko käytettävissä vai siirrätkö työt seuraavaan päivään? Joustatko vai pidätkö kiinni oikeudestasi vapaa-aikaan? Minulle ajatus siitä, että työhön käyttämäni aikani olisi sidoksissa vain ulkopuolelta tulevaan työajan määritelmään, on täysin vieras. Teen työni silloin, kun se sen vaatii, mutta en myöskään häpeä ottaa omaa aikaa, kun se on mahdollista.

Työn jousto lähtee asiakkaan tarpeista

Samaan dilemmaan törmäsin Asianajajaliiton Tulevaisuustyöryhmässä. Puolentoista vuoden ajan käsittelimme alamme tulevaisuutta ja sen menestymisen edellytyksiä. Olimme monesta asiasta samaa mieltä, kuten siitä, että asiakkaiden ja maailman muuttuessa paine toimialan sisäiselle muutokselle on väistämätön.

Erotuin työryhmän joukosta kuitenkin yhdessä asiassa: henkilökohtaisesti en usko, että juristin työtä sen kummemmin kuin muutakaan asiantuntijatyötä voisi tehdä aina virka-ajan puitteissa. Edellytys hyvälle asiakaspalvelulle on valmius tarttua toimeen kellonajasta huolimatta. Vastavuoroisesti työhön pakottamisen -aikakausi on ohi ja työnantajan tulee joustaa silloin, kun työntekijä sitä tarvitsee.

En kuitenkaan puhu sen puolesta, että elämä tulisi olla pelkkää työtä, päinvastoin – jokaisen pitää huolehtia siitä, että vapaa-aikaa on riittävästi. Viime kädessä siitä huolehtiminen on esimiesten ja johdon tehtävä. Huono johtaminen ajaa tekijänsä loppuun eikä se ole kenenkään etu.

Yksilökeskeisyyttä peliin

Asiakaskeskeisyyden lisäksi toinen näkökulmani lähtee yksilön lähtökohdista. Työhön sitoutuminen ja uraorientoituneisuus eivät tarkoita sitä, etteikö perhe-elämä tai vapaa-aika voisi olla yhtä lailla tärkeää ja arvokasta. Tai, etteikö ruuhkavuosia elävän työntekijän mahdollisuus lyhyempään työaikaan olisi yhtä arvostettavaa kuin nälkäisen nuoren into paiskia töitä.

Pointtini on, että työelämän pitäisi enemmän kiinnittää huomiota yksilöllisiin lähtökohtiin. Urat ja elämäntilanteet eivät ole stabiileja ja standardeja vaan niissä tapahtuu jatkuvaa liikehdintää. Kyse on erilaisuuden hyväksymisestä ja erilaisten tarpeiden yhteensovittamisesta. Tämän ymmärtäminen on aina johtamiskysymys.

Asianajajat ajan hermolla

Asianajoalan konservatiivisuus tulee pitkälti alan sisältä. Olemme tätä pohtineet paljon myös omassa työyhteisössämme. Uuden strategiakauden kynnyksellä olemmekin asettaneet tavoitteeksemme olla muutoksen kärjessä ja valmiita myös epäonnistumaan: ”jos et koskaan epäonnistu, et ole ollut tarpeeksi rohkea”. Strategian tekeminen ei ole vaikeata, sen toteuttaminen on.

Työmme Tulevaisuustyöryhmässä sai päätöksensä kesäkuussa, jolloin valtuuskunta jätti loppuraportin. Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola pohti silloin, että ”me asianajajat emme voi olla viimeisiä dinosauruksia.” Itselläni ei ole siitä pienintäkään pelkoa, evoluutio hoitaa jälleen tehtävänsä.

Teksti:

Samuli Koskela, toimitusjohtaja, puh. +358 40 5888 323, [email protected]