Kuten 24.4.2015 kotisivuillamme ilmestyneessä artikkelissa esittelimme, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista (2014/104/EU) hyväksyttiin marraskuussa 2014. Muun ohella kartelleista ja määräävän markkina-aseman rikkomisesta aiheutuviin vahinkoihin soveltuva direktiivi tulee saattaa kansallisesti voimaan viimeistään 27.12.2016 mennessä. Tätä silmällä pitäen työ- ja elinkeinoministeriö asetti jo kesäkuussa 2014 erityisen työryhmän arvioimaan implementointiin liittyviä kansallisia toimenpiteitä. Työryhmä julkaisi hallituksen esitykseen puetun mietintönsä (TEM 46/2015) 16.6.2015.

Työryhmämietinnössä ehdotetaan säädettäväksi direktiiviin pohjautuen erityinen laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista, jota sovellettaisiin kaikkien kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen riippumatta tapauskohtaista harkintaa vaativan ns. kauppakriteerin täyttymisestä. Lakia sovellettaisiin näin vahinkojen korvaamiseen, jotka ovat aiheutuneet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan sekä kilpailulain 5 ja 7 §:n rikkomisesta. Ehdotetun lain keskeisiä elementtejä ovat:

Oikeus täyteen korvaukseen
Ehdotuksen nojalla vahinkoa kärsineillä on oikeus täyteen korvaukseen. Näin on riippumatta siitä, onko kyse luonnollisista henkilöistä vai oikeushenkilöistä. Myöskään se millä jakeluketjun tasolla vahingonkärsijät ovat, ei sinällään vaikuta oikeuteen saada täyttä korvausta vahingosta. Täydellä korvauksella tarkoitetaan todellista vahinkoa (esimerkiksi kartellin johdosta maksettua ylihintaa), saamatta jäänyttä voittoa ja vahingon syntymisestä korvauksen maksamiseen saakka kertyvää korkoa. Tavoitteena on saattaa vahingonkärsinyt sellaiseen asemaan, jossa tämä olisi ollut ilman kyseistä vahinkoa.

Kartellin vahinko-olettama
Lakiin sisällytettäisiin vahinko-olettama, jonka mukaan kartellien voidaan aina olettaa aiheuttavan vahinkoa. Vastaajalla olisi tapauskohtaisesti mahdollisuus kumota kyseinen ”perusolettama” omalla näytöllään. Olettama koskee yksinomaan kartelleja, eikä siten ulotu esimerkiksi määräävän markkina-aseman väärinkäyttötilanteisiin.

Yhteisvastuu vahingoista
Kilpailuoikeutta yhteisellä toiminnalla rikkoneet ovat ehdotuksen nojalla vastuussa vahingosta yhteisvastuullisesti. Poikkeuksena on seuraamusmaksusta vapautettu, eli ns. leniencyn nojalla immuniteetin saanut yritys, jonka vastuu rajoittuisi vain sen omiin suoriin ja välillisiin ostajiin ja toimittajiin.
Muita vahinkoa kärsineitä tahoja kohtaan seuraamusmaksusta vapautettu olisi vastuussa vain, sikäli jos korvausta muilta rikkomiseen syyllistyneiltä ei olisi esimerkiksi maksukyvyttömyydestä johtuen mahdollista saada. Toinen poikkeus koskisi pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden suojaamiseksi yhteisvastuusta johtuvilta konkursseilta ehdotetaan lievennyksiä – tosin tiukkojen edellytysten sanelemia.

Päätösten oikeusvoima ja todistusvoima
Ehdotuksessa kansallisella lainvoimaisella kilpailuoikeuden rikkomispäätöksen toteamisella olisi oikeusvoimavaikutus kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevassa oikeudenkäynnissä Suomessa. Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden lainvoimaisen tuomion jälkeen, jolla yritysten välisen kartellin todetaan rikkoneen kilpailulakia, käräjäoikeudella ei olisi mahdollisuutta vahingonkorvauspäätöksessään kiistää kyseisen rikkomuksen olemassaoloa. Täten vahingonkorvauskanteen nostajalla olisi mahdollisuus luottaa siihen, että rikkomisen olemassaolo on osoitettu lainvoimaisella tuomiolla. Kyseinen periaate ei kuitenkaan pätisi vahingon määrän osalta. Toisin sanoen, vahingonkorvauskanteen nostajan ei olisi mahdollista luottaa siihen, että edeltävä kartellipäätös olisi osoitus myös aiheutuneesta vahingon määrästä, vaan se tulisi edelleen erikseen osoittaa. Vastaavalla toisessa EU:n jäsenvaltiossa tehdyllä päätöksellä olisi Suomessa ainoastaan ns. todistusvaikutus, eli sitä voitaisiin pitää yhtenä arvioinnissa huomioon otettavana, mutta ei sellaisenaan riittävänä näyttönä rikkomuksen olemassaolosta.

Ylihinnan siirtäminen
Joissain tilanteissa vahinkoa kärsineellä yrityksellä saattaa olla mahdollisuus vähentää tai jopa kokonaan poistaa omaa vahinkoaan siirtämällä sitä esimerkiksi ylihintana jakeluketjussa eteenpäin. Tällaisessa tilanteessa kilpailurikkomukseen syyllistynyt yritys voisi ehdotuksen mukaan vedota siihen, ettei korvauksia vaatineelle yritykselle itse asiassa ole syntynyt väitettyä vahinkoa (koska tämä on käytännössä vierittänyt vahingon jakeluketjussa eteenpäin). Todistustaakka tällaisen väitteen osalta on vastaajalla. Välillisen ostajan todistustaakkaa kevennettäisiin kumottavissa olevalla olettamalla, jonka mukaan tiettyjen edellytysten täyttyessä välillisen ostajan katsottaisiin näyttäneen, että ylihintaa on siirretty sille.

Taloudellinen seuraanto
EU:n tuomioistuinkäytännössä on kehittynyt ns. taloudellisen seuraannon periaate. Tällä tarkoitetaan lähinnä tilannetta, jossa kilpailurikkomukseen syyllistynyt yritys on myynyt liiketoimintansa ja lakannut, ja liiketoimintaa jatkaa sittemmin toinen oikeushenkilö. Tällöin nousee helposti esiin kysymys siitä, tulisiko liiketoiminnan ostaneen yrityksen myös vastata edellisen omistajan aikaan aiheutuneista vahingoista, eli seuraisiko vahingonkorvausvelvollisuus liiketoiminnan mukana uudelle omistajalle. Voimassaolevassa kansallisessa lainsäädännössämme ei ole säädetty taloudellisesta seuraannosta vahingonkorvauksissa. Direktiivistä poiketen kotimaisessa työryhmän mietinnössä käsitellään myös taloudellista seuraantoa. Ehdotuksen mukaan uusi yritys olisi vastuussa myös vahingoista, mikäli se liiketoiminnan saadessaan tiesi tai sen olisi pitänyt tietää kilpailuoikeuden rikkomisesta.

Todisteiden hyödyntäminen
Laissa säädettäisiin erilaisten todisteiden hyödyntämisestä. Yleinen tuomioistuin ei saisi koskaan hyödyntää todisteena tietoa seuraamusmaksusta vapautumista tai sen alentamista koskevasta ns. yrityslausunnosta (corporate statement). Tiettyjä asiakirjoja, kuten kilpailuviranomaisen menettelyä varten valmistelema ja kokoama aineisto, tuomioistuin voisi hyödyntää vasta Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätettyä oman menettelynsä. Ns. asianosaisen tutustumisoikeuden nojalla saatuihin asiakirjoihin vetoamisoikeus olisi lähtökohtaisesti vain asianosaisella itsellään, tai sillä jolle tämä oikeus olisi siirtynyt.

Korvausoikeuden vanhentuminen
Lain vanhentumissäännön nojalla oikeus korvaukseen ei vanhentuisi, jos korvauskanne olisi pantu vireillä viiden vuoden kuluessa siitä, kun kantaja tiesi tai sen olisi pitänyt tietää kilpailuoikeuden rikkomisesta sekä vahingosta ja siitä vastuussa olevista. Vanhentuminen olisi katkaistava ennen kuin 10 vuotta on kulunut rikkomisen tapahtumisesta tai päättymisestä. Edellä mainituista huolimatta oikeus korvaukseen ei kuitenkaan vanhentuisi ennen kuin on kulunut vuosi kilpailuviranomaisen tai tuomioistuimen lainvoimaisesta päätöksestä tai käsittelyn päättymisestä. Vanhentuminen keskeytyisi sovintoon tähtäävän riitojenratkaisun ajaksi, kuitenkin enintään kahdeksi vuodeksi. Sovintoon tähtäävä menettely viittaa laajasti osapuolten yhteisesti päättämiin toimiin, eli kattaa myös muut kuin kansallisesti perinteiset ulkopuolisen välittämät sovintomenettelyt.

Vaikutukset ja muutos oikeustilaan
Oikeus vahingonkorvaukseen kilpailuoikeuden rikkomisen aiheuttamasta vahingosta perustuu tällä hetkellä kilpailulain (948/2011) 20 §:ään, ja vahingonkorvauskanteita käsitellään Suomessa yleisissä tuomioistuimissa kansallisten prosessisääntöjen ja -periaatteiden mukaisesti. Direktiivisääntelyn implementoiva laki tulee kokoamaan tarkoituksenmukaisella tavalla yhteen muun ohella oikeudenkäymiskaareen, vanhentumislakiin, korkolakiin ja vahingonkorvauslakiin sisältyvää sääntelyä. Direktiivi itsessään yhdenmukaistaa menettelytapoja ja oikeussuojan tasoa unionin alueella.

Kilpailuoikeudellisista vahingonkorvaustapauksista kattavasti sääntelevä erillislaki vaikuttaisi parantavan yleisellä tasolla kilpailurikkomuksista kärsineiden mahdollisuuksia vaatia ja saada riittävällä ja kustannustehokkaalla tavalla vahingonkorvausta. Vahingonkärsijän näkökulmasta ehdotuksessa on useita potentiaalisia parannuksia tai vähintäänkin selvennyksiä nykytilaan. Esimerkiksi kartellien vahinko-olettama yhdistettynä muun muassa leniency-järjestelmän suojaamiseksi säädettyihin yhteisvastuuta ja yrityslausuman hyödyntämiskieltoa koskeviin helpotuksiin voidaan nähdä tällaisena. Tosin vahinko-olettamasta huolimatta vahingon määrä tulee edelleen kyetä siinä määrin osoittamaan, että tuomioistuin kykenee sen perustellusti arvioimaan – ja tämä ei yleensä ole ainakaan se kaikista helpoin tehtävä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä. Leniency-poikkeusten korostaminen lienee aiheellista myös järjestelmän vielä sangen vaatimattoman käytännön merkityksen parantamiseksi Suomessa. Eedelleen ehdotuksen sovintoon kannustava piirre on eittämättä positiivista kaikkia osapuolien kannalta. Toisaalta uudistukset ovat harvoin jos koskaan yksinomaan vallitsevaa tilaa parantavia ja selkeyttäviä. Esimerkkinä ehdotuksen osalta voidaan mainita direktiivin sanamuodosta periytyvä vahingonkorvauksen vanhentumista koskeva ”olisi pitänyt tietää” -vaatimus (ns. tietoisuuselementti), joka ei ainakaan helpota sen paremmin kilpailurikkomuksesta epäillyn kuin vahingonkärsijänkään arviointiurakkaa siitä, mistä hetkestä vastuu vahingonkorvauksen maksamiseen / oikeus saamiseen oikeastaan alkoi vanhentua.

Lainsäädäntöhankkeen eteneminen
Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt mietinnöstään lausuntoja etupäässä tuomioistuintahoilta ja etujärjestöiltä viimeistään 11.9.2015 mennessä. Lain ehdotetut voimaantulo- ja siirtymäsäännökset ovat vielä toistaiseksi epäselviä niiden riippuessa muiden jäsenmaiden lainsäädäntöratkaisuista. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaisesti voimaantuloajankohtaan palataan myöhemmin tänä vuonna. Alalla onkin jo tästä syystä esitetty perusteltuja huolia esimerkiksi sääntelyn mahdollisesta takautuvasta voimaantulosta, mikä on luonnollisesti jokaisen yrittäjän kannalta merkittävä riski.

Lexia seuraa aktiivisesti lakihankkeen ja -ehdotuksen etenemistä.

Annamme mielellämme lisätietoja: Mika Oinonen