Mika Oinonen johtaa Lexian EU, kilpailu ja julkiset hankinnat -praktiikkaa. Hän toimii myös kilpailuoikeuden ja -politiikan dosenttina Tampereen yliopistossa.

Kilpailuneutraliteetilla tarkoitetaan julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuolisia toimintaedellytyksiä markkinoilla. Tavoitteena on neutraalit kilpailuolosuhteet kaikkien osapuolien välillä.

Kilpailulaki ei kiellä julkisyhteisöjä sen paremmin harjoittamasta taloudellista toimintaa kuin kilpailemasta yksityisten yritysten kanssa. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla (KKV) on kuitenkin toimivalta puuttua tietyin edellytyksin kilpailua vääristävän julkisen sektorin elinkeinotoimintaan. Kiellettyä voi olla esimerkiksi harjoittaa liikelaitoksena elinkeinotoimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla.[1] Kilpailu markkinoilla voi kilpailuneutraliteettisäännöksen vastaisesti estyä vai vääristyä myös silloin, jos jo yhtiöitetyssä toiminnassa sovelletaan kilpailua vääristäviä menettelyitä, kuten alihinnoitellaan tarjottavat palvelut. Liikelaitosmuodossa harjoitettu toiminta voi nauttia myös konkurssisuojaa tai veroetuja, joita ei ole yksityisellä elinkeinotoiminnalla. Tällöin tasapuoliset toimintaedellytykset vääristyvät. Tällainen toiminta tuli pääsääntöisesti yhtiöittää vuoden 2014 loppuun päättyneen siirtymäajan kuluessa.[2]

Kuntalaki tuntee kuitenkin joukon tilanteita, joissa ei ole kyse toiminnan harjoittamisesta kilpailutilanteessa markkinoilla, eikä sitä myöskään tarvitse yhtiöittää. Tietyissä tilanteissa yhtiöittämistä ei myöskään edellytetä toiminnalta, jota sinänsä harjoitetaan kilpailutilanteessa markkinoilla, mutta kuuluu kuntalain muutoin sallimiin poikkeuksiin, esimerkiksi toiminnan ollessa vain vähäistä. Hinnoittelun on kuitenkin aina oltava markkinaehtoista.

Kilpailuneutraliteetissa on edelleen haasteita

Onko Suomessa kilpailuneutraliteettivajetta? On.

Aihetta on käsitelty laajasti KKV:n kotimaisia jätemarkkinoita koskevassa selvityksessä[3] sekä pohjoismaisten kilpailuviranomaisten yhteistyössä tekemässä pohjoismaisia jätemarkkinoita koskevassa raportissa[4]. Molemmissa nousi esille huomattavia haasteita ja kehitystarpeita. Vastaavaan johtopäätökseen päädytään useiden muidenkin toimialojen osalta esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton julkaisemassa julkisten ja yksityisten elinkeinonharjoittajien tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskevassa selvityksessä.[5]

Yhtiöittämiselle annetun siirtymäajan pääosin umpeuduttua voidaan kysyä, onko kilpailuneutraliteettivaje poistunut? Täsmällistä tietoa koko laajuudessaan ei vielä ole käytettävissä ja aihetta koskevat KKV:n selvitykset ovat kesken. Viitteitä on kuitenkin löydettävissä KKV:n aiemmin tekemästä selvityksestä, jossa KKV on samalla pyrkinyt tunnistamaan myös merkittävimmät yhtiöittämisvelvollisuuden noudattamiseen liittyvät epäkohdat. Jo muistion otsikko on paljonpuhuva: ”Kuntien yhtiöittämisvelvollisuuden noudattamisessa puutteita – kuntien ohjeistukselle tarvetta”.[6] Yhtiöittämisiä on muun muassa jätetty tekemättä kuntalain poikkeusperusteiden nojalla, vaikka KKV:n näkemyksen mukaan tälle ei useinkaan olisi ollut perustetta.

Vanhasta valta-asemasta on vaikea luopua

Kilpailuneutraliteettiongelmien syitä on useita, mutta osin kyse on vanhojen valta-asemien kiinnipitämisestä. Kunnallisilla monopoleilla on esimerkiksi jätealalla vahvat perinteet. Osin on kyse myös vilpittömästä tietämättömyydestä, sillä aiheen ymmärtäminen on toisinaan haastavaa asiaan vihkiytyneellekin. Kilpailuneutraliteettisääntely on Suomessa vielä nuori ilmiö, jonka vuoksi käytäntöjä ja esimerkkejä on kertynyt vähän. Omakohtaisen kokemuksen nojalla voin kuitenkin yhtyä KKV:n johtopäätökseen, että kunnissa ja kuntayhtymissä on runsaasti tarvetta lisäohjeistukselle ja asiantuntija-avulle. Myöskään yksityinen elinkeinotoiminta ei vielä näytä tunnistavan kannaltaan mahdollisesti hyvinkin merkityksellisiä kilpailuneutralivajeeseen liittyviä ongelmatilanteita.

Matka on vasta alussa

Kilpailuneutraliteettisäännöksen käytännön merkitys on siis jäänyt melko heppoiseksi, tapauskäytäntöjä on vähän tai ei lainkaan. Monelta osin keskeistä käytäntöä ja tulkintalinjoja luodaan parhaillaan. Otsikossa esitettyyn kysymykseen vastatakseni, matka todella näyttäisi olevan vasta alussa. Erityisesti KKV:n selvityksistä tekemistä johtopäätöksistä on kuitenkin helposti pääteltävissä, että jatkoa seuraa.

Annamme mielellämme lisätietoja: Counsel Mika Oinonen, puh.+358 40 138 5177, [email protected]