Hallitus antoi esityksen hankintalain muutoksista – mitä on tulossa ja miten varautua?

Hallitus antoi viimein 5.2.2026 eduskunnalle esityksen, jolla muutettaisiin hankintalakia ja erityisalojen hankintalakia (HE 2/2026). Esitys on ollut odotettu – ja myös viivästynyt. Uudistus pohjautuu hallitusohjelmaan, ja keskeiset tavoitteet – kilpailun lisääminen, pk-yritysten aseman vahvistaminen sekä sidosyksikköhankintojen reunaehtojen tarkentaminen – ovat olleet jo pitkään tiedossa. Juuri siksi valmistelu on herättänyt poikkeuksellisen paljon spekulointia ja vahvoja näkemyksiä hankintakentän eri puolilla jo ennen esityksen antamista. Valmistelussa esityksen arvioitiin etenevän jo viikolla 37/2025, mutta aikataulu siirtyi ja uudeksi esittelyviikoksi kirjattiin viikko 6/2026, ja lopulta esitys annettiin nyt helmikuun alussa.

Ristiriitainen vastaanotto hallituksen suunnitelmille

Uudistusta on valmisteluvaiheesta lähtien katsottu kahdesta suunnasta. Yhtäältä elinkeinoelämän ja pk-yritysten näkökulmasta tavoitteet – kilpailun lisääminen ja “kentän avaaminen” – ovat olleet tervetulleita. Esimerkiksi Suomen Yrittäjät on kommentoinut uudistusta myönteisesti, korostaen avoimuuden lisääntymistä ja in-house-“kikkailun” vähentämistä. Toisaalta kuntakentältä on tullut vahvaa kritiikkiä: Kuntaliiton mukaan lausuntovaiheessa kuntakenttä “tyrmäsi” esityksen, ja myös osa markkinatoimijoista suhtautui siihen varauksellisesti. Lisäksi oikeudellisessa keskustelussa on nostettu esiin huoli erityisesti sidosyksikkösääntelyn EU-oikeudellisesta kestävyydestä.

Taustalla on iso kokonaisuus: julkisia hankintoja tehdään Suomessa TEM:n mukaan noin 38 miljardilla eurolla vuodessa, ja kilpailu on ollut monissa kilpailutuksissa vähäistä. TEM:n mukaan 40 % kilpailutuksista kerää enintään kaksi tarjoajaa.

Keskeisimmät muutokset

1. Yhden tarjoajan tilanteissa kilpailutus uusiksi
Esityksen mukaan EU-kynnysarvon ylittävä avoimella menettelyllä toteutettu kilpailutus olisi lähtökohtaisesti uusittava, jos tarjouksen jättää vain yksi tarjoaja. Uusimista ei tarvitsisi tehdä, jos hankinta on valmisteltu markkinakartoitusta hyödyntäen. Samalla markkinakartoitus pysyy vapaaehtoisena, mutta siihen kannustetaan aiempaa enemmän. Muutos nostaa hankinnan valmistelun ja markkinoiden tunnistamisen aidosti etulinjaan ja muuttaa erityisesti niitä hankintoja, joissa kilpailu on perinteisesti jäänyt ohueksi.

2. Hankintojen jakaminen osiin korostuu
Esityksen mukaan suuremmat hankinnat tulisi jatkossa jakaa osiin aiempaa vahvemmin, jotta pienemmillä yrityksillä olisi paremmat mahdollisuudet osallistua kilpailuihin. Jakamatta jättäminen tulisi perustella. Hallitusohjelmakirjausten mukaisesti esityksessä on myös tarkoitus mahdollistaa ratkaisusta valittaminen. Tärkeänä erotuksena tälle kannustetulle hankintojen jakamiselle on sen ero laittomaan hankintojen pilkkomiseen. Jakamisella tarkoitetaan yhden hankinnan toteuttamista useampana osakokonaisuutena, joista tarjoajat voivat tehdä tarjouksen yhdestä tai useammasta osasta. Tavoitteena on madaltaa osallistumiskynnystä ja lisätä kilpailua – erityisesti silloin, kun kokonaisuuden koko tai laajuus muutoin rajaisi markkinaa. “Pilkkomisella” taas viitataan yleensä tilanteisiin, joissa hankintaa jaetaan keinotekoisesti eriin tai vaiheisiin hankintalain soveltamisen, menettelyn tai kynnysarvojen kiertämiseksi.

3. Sidosyksiköille 10 % omistusosuusvaatimus
Esitys kiristäisi sidosyksiköiltä ostamista: hankintayksikön tulisi omistaa vähintään 10 % yhtiömuotoisesta sidosyksiköstä, jotta se voisi tehdä sidosyksikköhankintoja kyseiseltä yhtiöltä kilpailuttamatta. Aikaisemmin tarkkarajaisia omistusosuusvaatimuksia laki ei ole sisältänyt. Ehdotuksen mukaan sidosyksikkösääntelyn soveltaminen otettaisiin käyttöön porrastetusti.

Miten hankintayksiköiden kannattaa varautua tulevaan?

Markkinakartoitukseen ja vuoropuheluun panostaminen. Jos “yksi tarjoaja” -tilanne on realistinen, markkinakartoitus nousee käytännössä keskeiseksi riskienhallintakeinoksi.

Hankintojen rakenteen arviointi. Sen määrittäminen, mitkä osat voidaan järkevästi kilpailuttaa erillisinä kokonaisuuksina. Jos jakoa ei tehdä, tulee hankintayksikön varmistaa, että perustelut ovat läpinäkyvät ja dokumentoidut.

Sidosyksikkötilannekartoitus. Selvitykseen omistusosuudet, palveluvolyymit ja sopimusrakenteet: missä omistus jää alle 10 % ja mitä vaihtoehtoja on (omistusrakenteen muutokset, kilpailutus, hankintarenkaat / yhteishankinnat).

Vinkit tarjoajille

Markkinavuoropuheluihin ja markkinakartoituksiin osallistuminen. Jos hankintayksikön tavoite on välttää “yksi tarjoaja” -uusinta, se tarvitsee markkinatietoa ja tarjoushalukkuuden signaaleja.

Useampiin osatarjouksiin valmistautuminen. Hankinnan jakaminen osiin voi avata kilpailuun uusia sisääntuloreittejä – etenkin pk-toimijoille.

Sidosyksikkömarkkinan seuranta. Jos in-house-käyttöä rajataan, markkina voi avautua uusille kilpailutuksille (tai kilpailutusten laajentumiselle).

Varautuminen prosessien elämiseen. Jos kilpailutuksessa jäädään yhteen tarjoukseen, hankinta voi päätyä uusintaan – mikä vaikuttaa resursointiin, tarjousten elinkaareen ja hinnoittelun riskienhallintaan.

Lexia seuraa etenemistä – ja neuvoo molemmilta puolilta pöytää

Esitys lähtee nyt eduskuntakäsittelyyn. Lexiassa seuraamme uudistuksen etenemistä tiiviisti ja autamme asiakkaitamme sekä hankintayksiköiden että tarjoajien roolissa: valmistelussa, menettelyvalinnoissa, sopimus- ja sidosyksikkörakenteiden arvioinnissa sekä mahdollisissa muutoksenhakutilanteissa.

Artikkelin kirjoittaja: Lotta Koskela, Senior Associate, [email protected]