Applen maksettava 13 miljardin euron laiton valtiontuki – Komissio osoittaa kasvavaa mielenkiintoa valtiontukisääntelyn tiukempaan valvontaan

31.08.2016

Mika Oinonen johtaa Lexian EU, kilpailu ja julkiset hankinnat -praktiikkaa. Hän toimii myös kilpailuoikeuden ja -politiikan dosenttina Tampereen yliopistossa.

Euroopan komission 30.8.2016 antaman päätöksen mukaan Irlanti on antanut vuosina 2003-2014 EU:n valtiontukisäännösten vastaisesti noin 13 miljardin euron verohelpotukset Applelle. Irlannin myöntämien valikoivien verohelpotusten johdosta Applen Euroopan tulosta koskeva efektiivinen veroaste olisi alhaisimmillaan ollut 0,005 %:a, ja samalla huomattavasti kilpailijoita vähemmän. Yhtiön saama valikoiva erityiskohtelu vääristi kilpailua ja vaikutti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan EU:n valtiontukea koskevien säännösten vastaisesti. Komission päätös velvoittaa Irlannin perimään Applelta sen kiellettynä valtiontukena maksamatta jääneet noin 13 miljardin euron verot korkoineen.

Mistä asiassa on kyse?

Euroopan komissio käynnisti vuonna 2014 selvityksen Applen Irlannissa maksamista veroista. Selvityksessä ilmeni, että Irlannin kahdelle Apple-ryhmään kuuluvalla Applen irlantilaiselle osakeyhtiölle, Apple Sales International ja Apple Operations Europe, myöntämien verojärjestelyiden seurauksena yhtiöiden verotettavista tuloista määrättävät verot eivät vastanneet taloudellista todellisuutta. Kyseisten yhtiöiden tekemät myyntivoitot saatiin nimittäin sisäisesti kohdennettua niiden niin kutsutuille ”pääkonttoreille”, jotka olivat olemassa lähinnä paperilla: niillä ei ollut tukikohtaa missään maassa, ei työntekijöitä, eikä fyysisiä toimitiloja. Pääkonttorille kohdennetuista tuloista ei Irlannin verolainsäädännön erityissäännösten nojalla tullut maksettavaksi veroa missään maassa.

Merkitystä oli myös Applen tavassa järjestellä Euroopan myyntitoimintonsa siten, että eri maissa sijaitsevista myymälöistä hankitut tuotteet katsottiin sopimuksellisesti ostetuksi Apple Sales Internationalista, jolloin myös näitä ostoja koskevat tulot saatiin kohdennettua Irlantiin. Lisäksi verotettavia tuloja minimoitiin kustannusten jakoa koskevan sopimuksen puitteissa sovellettavalla järjestelyllä, jossa Applen Irlannin yhtiöt, ensi sijassa Apple Sales International, maksoivat Applen emoyhtiölle vuosittain merkittäviä tutkimus- ja kehittämiskulujen korvauksiksi tarkoitettuja maksuja. Maksuilla katettiin yli puolet koko Apple-ryhmän maailmanlaajuisista immateriaalioikeuksien kehityskustannuksista. Käytännössä vain hyvin marginaalinen osa verotettavista tuloista lopulta ohjattiin irlantilaisille yhtiöille. Esimerkiksi Apple Sales Internationalin vuonna 2011 tekemistä noin 16 miljardin euron tuloista ainoastaan 50 miljoonaa euroa tuli verotettavaksi Irlannissa, jonka seurauksena varsinaiset verorasitukset jäivät alle 10 miljoonaan euroon. Irlannin järjestämän erityiskohtelun ansiosta Apple Sales Internationalin efektiivinen veroaste sen eurooppalaisista voitoista oli vuonna 2003 vain 1,0 % ja laski entisestään vuonna 2014 aina 0,005 %:iin.

 

Miksi komissio piti järjestelyä ongelmallisena?

Komissio piti järjestelyjä EU:n kilpailusäännösten vastaisina, tarkemmin ottaen valtiontukea koskevien säännösten vastaisina. Komissio kiinnitti huomiota nimenomaan Irlannin Applelle tarjoamien veroetujen aiheuttamiin kilpailun vääristymiin sisämarkkinoilla. Applen saamat veroedut antoivat sille merkittävää taloudellista hyötyä, jota muut yritykset eivät saaneet. Apple sai kyseisen keinotekoisen järjestelyn kautta merkittävää kilpailuetua, joka vääristi tehokasta kilpailua EU:n sisämarkkinoilla. Selvityksessään komissio kiinnitti huomiota erityisesti menetelmiin, joilla Apple Sales Internationalin ja Apple Operations Europan voitot kohdennettiin sisäisesti lähinnä paperilla olemassa olevalle ”pääkonttorille” tavalla, jolle ei löytynyt tosiasiallista tai taloudellista perustetta. Voittojen tulisi yritysryhmän eri yhtiöiden välillä kohdentua itsenäisten yritysten taloudellisia olosuhteita heijastavien järjestelyiden mukaisesti (”markkinaehtoperiaate”). Tätä rikottiin räikeästi Applen tapauksessa.

Verosuunnittelu sallittua, mutta jäsenvaltioiden myöntämät etuudet eivät saa vääristää kilpailua

Komission päätös osoittaa hyvin, miten laaja-alaisesta konseptista valtiontukea koskevissa säännöissä on kyse. Vaikka komission esille nostamat ongelmat tosiasiassa johtuivat nimenomaan Irlannin verojärjestelmän mahdollistamista valikoivista verohelpotuksista, ei komission päätöksessä suoranaisesti puututa varsinaisten verojärjestelyiden ja niihin liittyvien eri muotojen oikeudelliseen sallittavuuteen – ei edes siitä syystä, että se katsoi järjestelyn tosiasiassa antavan Applelle mahdollisuuden välttää veroja EU-laajuisesti kirjaamalla voittonsa Irlantiin, tuotteiden tosiasiallisesta myyntimaasta riippumatta. Tällaiset verotukselliset kysymykset jäävät pitkälti valtiontukisäännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Valtiontukisäännösten nojalla verojärjestelyihin puututaan ikään kuin välillisemmin. Keskeistä on arvioida vääristääkö tai uhkaako jäsenvaltion julkisista varoista valikoivasti tietylle yritykselle (tai toimialalle) annettu etuus, tässä tapauksessa mahdollisuus välttyä veroilta, kilpailua ja vaikuttaako järjestely jäsenvaltioiden väliseen kauppaan? Verosuunnittelu on edelleen sallittua, mutta jäsenvaltioiden myöntämät valikoivat verotukselliset ynnä muut etuudet eivät saa vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Sinänsä päätös ei suoraan kiellä jäsenvaltioiden välistä verokilpailuakaan, vaikkakin näyttää jälleen, että tälle on valtiontukisääntelykin nojalla olemassa rajansa.

Applea koskevasta päätöksestä valitettaneen EU-tuomioistuimeen, jolloin lopullinen päätös tuen maksuvelvollisuudesta ja määrästä siirtyy myöhemmäksi. Joka tapauksessa Applea koskeva päätös on jälleen yksi esimerkki kiellettyjä valtiontukia koskevien säännösten merkityksen kasvusta EU:n sisämarkkinoilla. Komissio näyttäisi osoittavan kasvavaa mielenkiintoa valtiontukisääntelyn entistä tiukempaa valvontaa kohtaa. Kyse tämän osalta on toki yksittäistapauksesta, mutta selvää on, että valtiontukisääntelyn edellytyksiin kannattaa jatkossa kiinnittää entistäkin suurempaa huomiota niin tukea myöntävällä, vastaanottavalla, kuin kilpailevien yritystenkin taholla.

Mitä tarkoitetaan kielletyllä valtiontuella ja ketä se koskee?

Valtiontukisäännökset sisältyvät Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (SEUT 107 artikla). Valtiontukea koskevat säännökset ovat yksi EU:n kilpailupolitiikan keskeinen pilari, jonka valvonnasta vastaa Euroopan komissio. Valtiontukea koskevilla säännöksillä on siten myös omalta osaltaan tarkoitus turvata tehokasta kilpailua ja tasapuolisia kilpailuolosuhteita markkinoilla.

Tietylle yritykselle myönnettävä julkinen (rahallinen tai muu) tuki voi antaa sille kilpaileviin yrityksiin nähden valikoivaa kilpailuetua, mikä voi vääristää sisämarkkinoiden toimintaa ja kilpailua.

Kaikki julkiset tuet yritystoiminnalle eivät kuitenkaan ole kiellettyjä, esimerkiksi mikäli niillä edistetään yleistä taloudellista kehitystä ja muutoin SEUT-sopimuksen tavoitteita.

EU:n valtiontukisääntöjä soveltuminen edellyttää seuraavien tunnusmerkkien täyttymistä:

  • julkisia varoja kanavoidaan julkisiin tai yksityisiin yrityksiin (yrityksellä tarkoitetaan taloudellista toimintaa harjoittavia yksiköitä riippumatta niiden oikeudellinen muodosta)
  • etu on valikoiva eli kohdistuu vain tiettyihin yrityksiin tai tuotannonalaan
  • toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla tuensaajaa
  • toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Valtiontukia koskevien säännösten soveltamisesta on olemassa komission antamia selventäviä tiedonantoja ja muuta ohjeistusta. Tästä huolimatta arviointi sen osalta onko kyse kielletystä valtiontuesta, tehdään aina tapauskohtaisesti ja yleensä myös kirjallisesti. Komissio voi velvoittaa tukea antaneen jäsenvaltion perimään kielletyn tuen takaisin korkoineen kymmenen vuoden ajan sen myöntämisestä.

(Katso lisää: Mika Oinonen, EU:n ja Suomen Kilpailuvalvonta, Talentum, 2016)

Lexia auttaa valtiontukia koskevien säännösten arvioinnissa ja soveltamisessa käytännössä, annamme mielellämme lisätietoja:

Counsel Mika Oinonen, puh. +358 40 138 5177, mika.oinonen@lexia.fi

Back to Top